Kävin eilen ratsastamassa Mussukan ja perjantai-iltana Projektin. Molemmat olivat, en tiedä onko vauhdikas oikea termi, mutta käytän sitä kuitenkin.
Aloitetaan Mussukasta. Saapuessani tallille heppakemia läikähti taas heti, ylitsevuotavasti. Olin valmis sanomaan saman tien, että otan Mussukan. Onneksi kuitenkin maltoin mieleni. Hoitotoimet sujuivat taas loistavasti, toinen kun vaan on niin kymppi luonne. Hellyydenkipeä ja halittava olento, joka ei yhtään kyttäile ja ihmettele kuka siellä harjaa. Pussailee vaan ja sulattaa sydämen. Olin jälleen, kuten edelliselläkin kerralla, täysin myyty. Ja niin oli mukaan seuraamaan tullut ystäväni Hevosasiantuntijakin.
Päästyämme maneesiin tilanne kuitenkin muuttui. Mussukka jännittyi jo maastakäsittelyn aikana. Ei halunnut seistä, yritti purra. Olin aivan hämmästynyt - mitä ihmettä, minne hävisi Mussukka ja kuka on tuo Monsteri. Tilanne ei ollenkaan helpottunut selkään päästyäni, päinvastoin. Alkukäynnin tilalle Mussukka-Monsteri tarjosi laukkaa, jännittynyttä ja pomppivaa sellaista, pohjeavuista Mussukka-Monsteri peruutti ja puoli pääty-ympyrällistä säädyllistä askellajia taisi olla pisin, mitä mentiin yhteen putkeen. Syynä saattoivat hyvinkin olla pihalta kuuluvat kovat äänet ja maneesin aukiolevat ikkunat, mutta yhtä kaikki, Mussukka-Monsteri ei todellakaan halunnut tehdä yhtään mitään, eikä allekirjoittaneella ole vieraita hevosia tapana kovin rumasti alkaa kurittaa (ei kyllä tuttujakaan, sen puoleen).
Tilannetta ei varsinaisesti helpottanut Mussukka-Monsterin oma ratsastaja, joka saapui paikalle ja alkoi huutaa ristiriitaisia neuvojaan. Piti yhtä aikaa potkia sitä väkisin liikkeelle ja olla pehmeä ja herkkä ja pitää vaan pohje hiljaa. Piti ymmärtää, että Mussukka-Monsteri on nuori ja tekee tuollaista, vaikka oikeasti se ei tuota tee, jos ratsastaja vaan osaa jotain. Niinpäniin, syvä huokaus. Sinänsä neuvot hevosen hyvin tuntevalta henkilöltä ovat kullanarvoisia, jotenkin niissä ei vaan lopulta tuntunut olevan mitään tolkkua. Yhtä kaikki, ehkä kolmen ravikierroksen jälkeen Mussukka-Monsteri päätti, että nyt riittää, loikkasi muutaman sivuloikan höystettynä 360 asteen käännöksellä (tai siltä se ainakin tuntui) ja allekirjoittanut päätyi tutkimaan maneesin pohjan koostumusta. Ei hassumpi pohja :-)
Onneksi pientä käsinaarmua lukuunottamatta mitään ei käynyt. Mussukka-Monsteri paineli täyttä laukkaa muutaman kierroksen ympäri maneesia ja päätyi sitten vihaisen oman ratsastajansa juoksutukseen. Siinä vedettiin sitten höyryä pihalle oikein kunnolla. Juoksutuksen jälkeen allekirjoittanut meni vielä muutamat kierrokset käyntiä ja ravia pääty-ympyrällä. Ne sujuivat ok, mutta edelleen jännittyneesti, eikä siitä rennosta ja kivasta Mussukasta, joka viimeksi oli alla, ollut tietoakaan. Kun runttasi hevosen väkisin ohjalle ja pohkeelle - no, kyllähän se meni, mutta ei se kyllä enää vastannut varmasti kenenkään käsitystä kauniista ja eleettömästä ratsastuksesta. Muutama kierros riitti itselle, eiköhän tuo nyt ollut sitten tältä kertaa siinä. Oman hevosen kanssa olisi ehkä vaatinut muutaman säädyllisen kierroksen kaikissa askellajeissa ja sen jälkeen rauhoittanut tilanteen vaikkapa maastolla tai taluttelulla tms. Tämän kanssa ei auttanut kuin luovuttaa selkeästi haluton hevonen oman ratsastajansa kurinpalautukseen.
Omalla ratsastajalla Mussukka-Monsteri meni kyllä vaaditut asiat, mutta ei todellakaan näyttänyt enää siltä hienolta ja kevyeltä hevoselta, joka viimeksi esitettiin. Homma oli todella pakotetun oloista. Noh, tätähän tämä on, hevosilla on huonoja päiviä, ihmisillä on huonoja päiviä. Eivät olleet Mussukka-Monsterin ratsastajankaan kaikki kommentit allekirjoittaneelle ihan sellaisia, joista hän voi tänään olla ylpeä. Suotakoon se hänelle, varmasti myyntitilanne stressaa niin hevosta kuin myyjääkin.
Mussukka-Monsterin osalta täytyy nyt sanoa, että huonoja päiviä sattuu. Ehkä ulkoa kuuluvat äänet olivat liikaa, tai jokin paikka oli kipeänä, en tiedä. Olisin aivan valmis unohtamaan eilisen, ja kokeilemaan uudella otteella ja ehkä vähän viisaampanakin kuinka tuota hevosta tulee stressitilanteessa kohdella. Ostopäätös kuitenkin nyt karkasi aika kauas, luottamus Mussukkaan karisi aika tavalla ja itsellä se, että luottaa oman hevosensa käytökseen (oli se millaista tahansa) on kuitenkin yksi tärkeimpiä asioita koko hommassa. Optio on kuitenkin auki, omistajien kanssa tallissa vielä juttelimme, että vähän riippuen mitä he itse nyt tekevät Mussukalle, voitaisiin myös miettiä vähän pidempää yhtämittaista jaksoa, että kävisin joka päivä Mussukkaan tutustumassa ja kokeilisin vaikka jotkut pikkukisatkin. Ei hullumpi diili minulle ollenkaan. Toisaalta yksi heidän vaihtoehtonsa oli myös siirtää Mussukka myyntitallille pois lähiseudulta, jolloin kokeilu ei enää onnistuisi. Joten jäädään katsomaan tilannetta.
Palaan myöhemmin kertomaan toisesta vauhdikkaasta ystävästäni Projektista. Pysykää kuulolla :-)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti