perjantai 13. toukokuuta 2011

Sen pituinen se

Muutama päivä on tässä mennyt tulisilla hiilillä pohtiessa Varsan kaveria ja Projektia ja näiden yhteensovittamista. Teoriassa yhtälö olisikin mahdollinen, mutta sanotaanko näin, että ensin olisi varmasti syytä totutella yhden hevosen omistamiseen ja miettiä sitten niitä jatkoja. Sääli sinänsä, Varsan kaveri on niin hieno hevonen, josta varmasti radoilla kuullaan. Luultavasti paljon voitokkaammissa merkeissä kuin Projektista.

Totuus kuitenkin valkeni minulle tänään Projektia irtojuoksuttaessani. Toinen on niin kertakaikkisen täydellinen luonne, ja ansaitsee omistajan, jolla on hänelle aikaa ja jonka ei tarvitse kiitää hevosen selästä toiseen. Vaan joka nauttii jokaisesta, tai ainakin useimmista hetkistä hevosensa kanssa. Kuka tietää, tilanne voi olla aivan eri vuoden kuluttua, jos Projektin saa koulutettua siihen malliin, että jotain vuokraajan tapaista voi miettiä tai mahdollisesti perheen vähemmän ratsastaneita voi selkään laittaa.

Sydän verta vuotaen siis ilmoitin tänään Varsan kaverin myyjälle, että en tällä erää pysty tätä ostamaan. Sen pituinen se jakso elämässä, nyt ajatukset kohti Projektia.

Projektissa on kuitenkin yksi huolettava asia ja se on jatkuva yskä. Kun aloittelin Projektiuraani, se oli pientä. Sitten se yltyi aika pahaksikin. Nyt se on selkeästi vähentynyt, mutta edelleen liikutuksessa Projekti yskii ja juoksutuksessakin puuskuttaa jo muutaman ravikierroksen jälkeen. Osittain asiaa selittää huono kunto, mutta eläinlääkärin arviota tässä ennen ostopäätöstä tarvitaan. Toki muutenkin, jalkojen yms. osalta - ihan jo vakuutuskuvioitakin ajatellen. Toivon kovin kovasti, että Projektin yskä on ollut vain vilustumista ja se, että se on vähenemään päin tarkoittaa, että pian Projekti-kulta on oikeasti terve.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti