Estekurssilla

Hieno kouluhevosenalkuni on myös osoittautunut erinomaiseksi hyppääjäksi. Tai no suhteellistahan kaikki on, mutta sanotaan nyt näin, että se kovasti nauttii hyppäämisestä, sillä on varsin hyvä tekniikka vaikka onkin raaka ja se on riittävän fiksu osatakseen arvioida hyppypaikan useimmiten järkevästi.

Viime viikonloppuna Hottis oli lainakuskin kanssa siis estekurssilla. Itse en juurikaan hyppää, en vain saa siitä oikein mitään iloa, enkä toisaalta myöskään osaa opettaa raakileelle hyvää hyppytyyliä tai arvioida mitä sen kanssa tulisi tehdä. Mutta onneksi on innokkaita lainakuskeja :-)

Ensimmäisenä päivänä valmentaja lähinnä arvioi Hottiksen hyppytyyliä. Ensimmäiset hypyt olivat aika eksoottisia pitkän hyppytauon jälkeen, mutta pikkuhiljaa tuo rauhottui ja asettui ratsastajan alle. Valitettavasti kentällä oli aivan jumalaton tuuli, joten suurin osa kommenteista meni minulta aivan ohi. Yhtä kaikki, tunnin lopuksi hypättiin noin 90cm rataa, eikä tuo tuottanut ponille pienintäkään ongelmaa.

Toisena päivänä sitten Hottis oli alkutunnista selkeästi paremmin avuilla kuin ensimmäisenä. Kun alettiin hypätä rataa, se kuitenkin lähti käsistä pari kertaa - täyttä laukkaa monta kierrosta ympäri kenttää. Jos Hottis lähtee käsistä, kokemuksesta tiedän, ettei auta kuin yrittää pysyä kyydissä ja toivoa parasta. Tästä seurauksena valmentaja itse pyysi saada mennä kyytiin, annoin tottakai luvan.

Valmentajalla oli todella jännä tyyli ratsastaa. Puolipitkät ohjat ja hyvin rauhallinen perustempo. Muutaman hypyn Hottis teki aika erikoisista paikoista, mutta tajusi nopeasti, että itse pitää nyt ajatella ja katsoa ponnistuspaikat. Hyppäsivät varmaan parikymmentä estettä, ehkä enemmänkin, ja este esteeltä Hottiksen tyyli parani ja parani. Oli kyllä mukavaa katseltavaa. Lopuksi lainakuski hyppäsi vielä samalla tyylillä ja hevonen meni kuin enkeli. Katsomossa katselimme silmät suurina ja ihaillen.

Tunnin päätteeksi valmentaja tuli kyselemään Hottiksen tulevaisuuden suunnitelmista ja kehui, että siitä tulisi erinomainen estehevonen. Suvun kuultuaan totesi, että ei se suku aina kaikkea kerro... Hevonen on kuulemma erittäin hyvä ratsastettava, se on hyvin älykäs, suusta on todella pehmeä ja miellyttävä ja askellajeja on helppo säädellä. Sanoi uskovansa, että säännöllisillä treeneillä tekniikka hioutuisi todella nopeasti kypsemmäksi.

Ja taas säteili omistaja ylpeänä hienosta otuksestaan...

Nostalgiaa sukupostista

Ensimmäinen hoitohevoseni:
http://www.sukuposti.net/hevoset/pedro/galleria/657730

Toinen hoitohevoseni, tällä kisasin pitkään esteitä:
http://www.sukuposti.net/hevoset/regatt/galleria/649662

Ensimmäinen koulukisahevoseni, jonka kanssa pärjäsimmekin ihan mukavasti:
http://www.sukuposti.net/hevoset/emiir/galleria/654550

Oi että, olipa hauskaa nähdä kuvia vanhoista tutuista :-)

Laukkapiruetteja ja kokoamista

Edelleen herpestilannetta seuraillen lymyilemme piilossa kisakenttien auringosta kotitallilla, mutta onneksi kenttä on parisen viikkoa ollut aivan unelmakunnossa. Olemme siis päässeet tekemään taas paljon monipuolisempia harjoituksia. Luojan kiitos, olen niin kyllästynyt takaosakäännösten yms. hinkkaamiseen :-)

Pääasiallisena teemana on ollut eteenpäinratsastaminen, etenkin laukassa. Huomaan jäisten kenttien jäljiltä, että Hottis on vähän puolivahingossa oppinut liikkumaan pitkiä pätkiä kootussa laukassa. Vieläpä ihan laadukkaassa sellaisessa, eikä missään hissuttelumoodissa. Muutos on tapahtunut niin vähitellen, että en ole oikein tajunnutkaan. Vasta nyt kun olemme taas menneet reilua harjoituslaukkaa ja keskilaukkoja, huomaan kuinka helppoa sitä on koota. Se on tietysti ihan mukava asia, kunhan pidetään mielessä, että pohjien ollessa taas hyvät, keskitytään taas siihen perusmenoon ja pidetään kokoamiset maltillisina.

Viime viikolla treenasimme laukkavolttia. Syksyllä vielä Hottiksen kääntäminen 10 metrin voltille oli siltä liikaa vaadittu, noin 12-13 metrinen meni ihan mukavassa tasapainossa. Liukkailla taas emme ole tiukkoja käännöksiä laukassa tehneetkään. Aloitin maltillisesti kokeillen, miten tuo kääntyy ja kas, 10 metrin voltti oli valmentajan sanojen mukaan jopa liian pieni mutta silti hyvässä tasapainossa ja tempossa tehty. Tällaista "ongelmaa" meillä ei todellakaan ole aikaisemmin ollut. Teimme muutamat voltit kumpaankin suuntaan ja Hottis suoritti ne tyytyväisenä kuin vanha tekijä.

Tästä innostuneena päätimme kokeilla muutaman askeleen voimakkaampaa kokoamista voltilla. Hottis vastasi hyvin ja tunsin oikein, kuinka hienosti se polki ja kohosi. Vau, sitä tunnetta. Koska kaikki tuntui niin helpolta, lisäsimme vielä vaikeutta vähän ja tehtäväksi tuli kokeilla napakasti ulko-ohjasta pitämistä ja voimakasta johtamista sisäohjalla - samalla kooten laukkaa niin paljon kuin hevonen vastaa ja tietysti pohkeilla ja painolla vaikuttamista kääntävästi. Uskomaton hevoseni tajusi homman heti, ja teki muutaman askeleen erittäin vaikuttavan laukkapiruetinalun. Äkkiä eteenpäinratsastus ja ylitsevuotavasti kiitosta. Uudestaan, ja tulos oli vieläkin parempi mihin olikin hyvä lopettaa reippaalla keskilaukalla ja pukkisarjalla.

En voi kuin ällistellä tuota hevosta, sen oppivaisuutta ja motivaatiota. Ja itse olen kuitenkin aivan tavis... mihin se pääsisikään, jos kyydissä olisi huippuratsastaja.

Tautikohua kerrakseen

Viime päivät on tässä menneet miettiessä, mikä tämä herpesepidemia oikeasti onkaan. Pitäisikö tässä nyt rajoittaa liikkumisiaan enemmänkin, vaiko luottaa siihen, että nämä muutama virallisesti todettu tapaus ovat ainoat. Huhuja ihan luotettaviltakin ihmisiltä on niin paljon liikkeellä...

Poni-Haassa olisi kansalliset kilpailut reilun viikon päästä. Olisi niin kivaa mennä, mutta uskaltaako sitten kuitenkaan?