torstai 18. huhtikuuta 2013

Laukkapiruetteja ja kokoamista

Edelleen herpestilannetta seuraillen lymyilemme piilossa kisakenttien auringosta kotitallilla, mutta onneksi kenttä on parisen viikkoa ollut aivan unelmakunnossa. Olemme siis päässeet tekemään taas paljon monipuolisempia harjoituksia. Luojan kiitos, olen niin kyllästynyt takaosakäännösten yms. hinkkaamiseen :-)

Pääasiallisena teemana on ollut eteenpäinratsastaminen, etenkin laukassa. Huomaan jäisten kenttien jäljiltä, että Hottis on vähän puolivahingossa oppinut liikkumaan pitkiä pätkiä kootussa laukassa. Vieläpä ihan laadukkaassa sellaisessa, eikä missään hissuttelumoodissa. Muutos on tapahtunut niin vähitellen, että en ole oikein tajunnutkaan. Vasta nyt kun olemme taas menneet reilua harjoituslaukkaa ja keskilaukkoja, huomaan kuinka helppoa sitä on koota. Se on tietysti ihan mukava asia, kunhan pidetään mielessä, että pohjien ollessa taas hyvät, keskitytään taas siihen perusmenoon ja pidetään kokoamiset maltillisina.

Viime viikolla treenasimme laukkavolttia. Syksyllä vielä Hottiksen kääntäminen 10 metrin voltille oli siltä liikaa vaadittu, noin 12-13 metrinen meni ihan mukavassa tasapainossa. Liukkailla taas emme ole tiukkoja käännöksiä laukassa tehneetkään. Aloitin maltillisesti kokeillen, miten tuo kääntyy ja kas, 10 metrin voltti oli valmentajan sanojen mukaan jopa liian pieni mutta silti hyvässä tasapainossa ja tempossa tehty. Tällaista "ongelmaa" meillä ei todellakaan ole aikaisemmin ollut. Teimme muutamat voltit kumpaankin suuntaan ja Hottis suoritti ne tyytyväisenä kuin vanha tekijä.

Tästä innostuneena päätimme kokeilla muutaman askeleen voimakkaampaa kokoamista voltilla. Hottis vastasi hyvin ja tunsin oikein, kuinka hienosti se polki ja kohosi. Vau, sitä tunnetta. Koska kaikki tuntui niin helpolta, lisäsimme vielä vaikeutta vähän ja tehtäväksi tuli kokeilla napakasti ulko-ohjasta pitämistä ja voimakasta johtamista sisäohjalla - samalla kooten laukkaa niin paljon kuin hevonen vastaa ja tietysti pohkeilla ja painolla vaikuttamista kääntävästi. Uskomaton hevoseni tajusi homman heti, ja teki muutaman askeleen erittäin vaikuttavan laukkapiruetinalun. Äkkiä eteenpäinratsastus ja ylitsevuotavasti kiitosta. Uudestaan, ja tulos oli vieläkin parempi mihin olikin hyvä lopettaa reippaalla keskilaukalla ja pukkisarjalla.

En voi kuin ällistellä tuota hevosta, sen oppivaisuutta ja motivaatiota. Ja itse olen kuitenkin aivan tavis... mihin se pääsisikään, jos kyydissä olisi huippuratsastaja.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti