Hieno kouluhevosenalkuni on myös osoittautunut erinomaiseksi hyppääjäksi. Tai no suhteellistahan kaikki on, mutta sanotaan nyt näin, että se kovasti nauttii hyppäämisestä, sillä on varsin hyvä tekniikka vaikka onkin raaka ja se on riittävän fiksu osatakseen arvioida hyppypaikan useimmiten järkevästi.
Viime viikonloppuna Hottis oli lainakuskin kanssa siis estekurssilla. Itse en juurikaan hyppää, en vain saa siitä oikein mitään iloa, enkä toisaalta myöskään osaa opettaa raakileelle hyvää hyppytyyliä tai arvioida mitä sen kanssa tulisi tehdä. Mutta onneksi on innokkaita lainakuskeja :-)
Ensimmäisenä päivänä valmentaja lähinnä arvioi Hottiksen hyppytyyliä. Ensimmäiset hypyt olivat aika eksoottisia pitkän hyppytauon jälkeen, mutta pikkuhiljaa tuo rauhottui ja asettui ratsastajan alle. Valitettavasti kentällä oli aivan jumalaton tuuli, joten suurin osa kommenteista meni minulta aivan ohi. Yhtä kaikki, tunnin lopuksi hypättiin noin 90cm rataa, eikä tuo tuottanut ponille pienintäkään ongelmaa.
Toisena päivänä sitten Hottis oli alkutunnista selkeästi paremmin avuilla kuin ensimmäisenä. Kun alettiin hypätä rataa, se kuitenkin lähti käsistä pari kertaa - täyttä laukkaa monta kierrosta ympäri kenttää. Jos Hottis lähtee käsistä, kokemuksesta tiedän, ettei auta kuin yrittää pysyä kyydissä ja toivoa parasta. Tästä seurauksena valmentaja itse pyysi saada mennä kyytiin, annoin tottakai luvan.
Valmentajalla oli todella jännä tyyli ratsastaa. Puolipitkät ohjat ja hyvin rauhallinen perustempo. Muutaman hypyn Hottis teki aika erikoisista paikoista, mutta tajusi nopeasti, että itse pitää nyt ajatella ja katsoa ponnistuspaikat. Hyppäsivät varmaan parikymmentä estettä, ehkä enemmänkin, ja este esteeltä Hottiksen tyyli parani ja parani. Oli kyllä mukavaa katseltavaa. Lopuksi lainakuski hyppäsi vielä samalla tyylillä ja hevonen meni kuin enkeli. Katsomossa katselimme silmät suurina ja ihaillen.
Tunnin päätteeksi valmentaja tuli kyselemään Hottiksen tulevaisuuden suunnitelmista ja kehui, että siitä tulisi erinomainen estehevonen. Suvun kuultuaan totesi, että ei se suku aina kaikkea kerro... Hevonen on kuulemma erittäin hyvä ratsastettava, se on hyvin älykäs, suusta on todella pehmeä ja miellyttävä ja askellajeja on helppo säädellä. Sanoi uskovansa, että säännöllisillä treeneillä tekniikka hioutuisi todella nopeasti kypsemmäksi.
Ja taas säteili omistaja ylpeänä hienosta otuksestaan...
lauantai 27. huhtikuuta 2013
torstai 18. huhtikuuta 2013
Nostalgiaa sukupostista
Ensimmäinen hoitohevoseni:
http://www.sukuposti.net/hevoset/pedro/galleria/657730
Toinen hoitohevoseni, tällä kisasin pitkään esteitä:
http://www.sukuposti.net/hevoset/regatt/galleria/649662
Ensimmäinen koulukisahevoseni, jonka kanssa pärjäsimmekin ihan mukavasti:
http://www.sukuposti.net/hevoset/emiir/galleria/654550
Oi että, olipa hauskaa nähdä kuvia vanhoista tutuista :-)
http://www.sukuposti.net/hevoset/pedro/galleria/657730
Toinen hoitohevoseni, tällä kisasin pitkään esteitä:
http://www.sukuposti.net/hevoset/regatt/galleria/649662
Ensimmäinen koulukisahevoseni, jonka kanssa pärjäsimmekin ihan mukavasti:
http://www.sukuposti.net/hevoset/emiir/galleria/654550
Oi että, olipa hauskaa nähdä kuvia vanhoista tutuista :-)
Laukkapiruetteja ja kokoamista
Edelleen herpestilannetta seuraillen lymyilemme piilossa kisakenttien auringosta kotitallilla, mutta onneksi kenttä on parisen viikkoa ollut aivan unelmakunnossa. Olemme siis päässeet tekemään taas paljon monipuolisempia harjoituksia. Luojan kiitos, olen niin kyllästynyt takaosakäännösten yms. hinkkaamiseen :-)
Pääasiallisena teemana on ollut eteenpäinratsastaminen, etenkin laukassa. Huomaan jäisten kenttien jäljiltä, että Hottis on vähän puolivahingossa oppinut liikkumaan pitkiä pätkiä kootussa laukassa. Vieläpä ihan laadukkaassa sellaisessa, eikä missään hissuttelumoodissa. Muutos on tapahtunut niin vähitellen, että en ole oikein tajunnutkaan. Vasta nyt kun olemme taas menneet reilua harjoituslaukkaa ja keskilaukkoja, huomaan kuinka helppoa sitä on koota. Se on tietysti ihan mukava asia, kunhan pidetään mielessä, että pohjien ollessa taas hyvät, keskitytään taas siihen perusmenoon ja pidetään kokoamiset maltillisina.
Viime viikolla treenasimme laukkavolttia. Syksyllä vielä Hottiksen kääntäminen 10 metrin voltille oli siltä liikaa vaadittu, noin 12-13 metrinen meni ihan mukavassa tasapainossa. Liukkailla taas emme ole tiukkoja käännöksiä laukassa tehneetkään. Aloitin maltillisesti kokeillen, miten tuo kääntyy ja kas, 10 metrin voltti oli valmentajan sanojen mukaan jopa liian pieni mutta silti hyvässä tasapainossa ja tempossa tehty. Tällaista "ongelmaa" meillä ei todellakaan ole aikaisemmin ollut. Teimme muutamat voltit kumpaankin suuntaan ja Hottis suoritti ne tyytyväisenä kuin vanha tekijä.
Tästä innostuneena päätimme kokeilla muutaman askeleen voimakkaampaa kokoamista voltilla. Hottis vastasi hyvin ja tunsin oikein, kuinka hienosti se polki ja kohosi. Vau, sitä tunnetta. Koska kaikki tuntui niin helpolta, lisäsimme vielä vaikeutta vähän ja tehtäväksi tuli kokeilla napakasti ulko-ohjasta pitämistä ja voimakasta johtamista sisäohjalla - samalla kooten laukkaa niin paljon kuin hevonen vastaa ja tietysti pohkeilla ja painolla vaikuttamista kääntävästi. Uskomaton hevoseni tajusi homman heti, ja teki muutaman askeleen erittäin vaikuttavan laukkapiruetinalun. Äkkiä eteenpäinratsastus ja ylitsevuotavasti kiitosta. Uudestaan, ja tulos oli vieläkin parempi mihin olikin hyvä lopettaa reippaalla keskilaukalla ja pukkisarjalla.
En voi kuin ällistellä tuota hevosta, sen oppivaisuutta ja motivaatiota. Ja itse olen kuitenkin aivan tavis... mihin se pääsisikään, jos kyydissä olisi huippuratsastaja.
Pääasiallisena teemana on ollut eteenpäinratsastaminen, etenkin laukassa. Huomaan jäisten kenttien jäljiltä, että Hottis on vähän puolivahingossa oppinut liikkumaan pitkiä pätkiä kootussa laukassa. Vieläpä ihan laadukkaassa sellaisessa, eikä missään hissuttelumoodissa. Muutos on tapahtunut niin vähitellen, että en ole oikein tajunnutkaan. Vasta nyt kun olemme taas menneet reilua harjoituslaukkaa ja keskilaukkoja, huomaan kuinka helppoa sitä on koota. Se on tietysti ihan mukava asia, kunhan pidetään mielessä, että pohjien ollessa taas hyvät, keskitytään taas siihen perusmenoon ja pidetään kokoamiset maltillisina.
Viime viikolla treenasimme laukkavolttia. Syksyllä vielä Hottiksen kääntäminen 10 metrin voltille oli siltä liikaa vaadittu, noin 12-13 metrinen meni ihan mukavassa tasapainossa. Liukkailla taas emme ole tiukkoja käännöksiä laukassa tehneetkään. Aloitin maltillisesti kokeillen, miten tuo kääntyy ja kas, 10 metrin voltti oli valmentajan sanojen mukaan jopa liian pieni mutta silti hyvässä tasapainossa ja tempossa tehty. Tällaista "ongelmaa" meillä ei todellakaan ole aikaisemmin ollut. Teimme muutamat voltit kumpaankin suuntaan ja Hottis suoritti ne tyytyväisenä kuin vanha tekijä.
Tästä innostuneena päätimme kokeilla muutaman askeleen voimakkaampaa kokoamista voltilla. Hottis vastasi hyvin ja tunsin oikein, kuinka hienosti se polki ja kohosi. Vau, sitä tunnetta. Koska kaikki tuntui niin helpolta, lisäsimme vielä vaikeutta vähän ja tehtäväksi tuli kokeilla napakasti ulko-ohjasta pitämistä ja voimakasta johtamista sisäohjalla - samalla kooten laukkaa niin paljon kuin hevonen vastaa ja tietysti pohkeilla ja painolla vaikuttamista kääntävästi. Uskomaton hevoseni tajusi homman heti, ja teki muutaman askeleen erittäin vaikuttavan laukkapiruetinalun. Äkkiä eteenpäinratsastus ja ylitsevuotavasti kiitosta. Uudestaan, ja tulos oli vieläkin parempi mihin olikin hyvä lopettaa reippaalla keskilaukalla ja pukkisarjalla.
En voi kuin ällistellä tuota hevosta, sen oppivaisuutta ja motivaatiota. Ja itse olen kuitenkin aivan tavis... mihin se pääsisikään, jos kyydissä olisi huippuratsastaja.
torstai 11. huhtikuuta 2013
Tautikohua kerrakseen
Viime päivät on tässä menneet miettiessä, mikä tämä herpesepidemia oikeasti onkaan. Pitäisikö tässä nyt rajoittaa liikkumisiaan enemmänkin, vaiko luottaa siihen, että nämä muutama virallisesti todettu tapaus ovat ainoat. Huhuja ihan luotettaviltakin ihmisiltä on niin paljon liikkeellä...
Poni-Haassa olisi kansalliset kilpailut reilun viikon päästä. Olisi niin kivaa mennä, mutta uskaltaako sitten kuitenkaan?
Poni-Haassa olisi kansalliset kilpailut reilun viikon päästä. Olisi niin kivaa mennä, mutta uskaltaako sitten kuitenkaan?
maanantai 25. maaliskuuta 2013
Valmennuksessa, päivä nro 2
Tehovalmennus jatkui heti seuraavana päivänä, ja vuorossa oli nyt yksityistunti. Saavuin verkkailemaan hieman etuajassa.
Verryttelyssä Hottis tuntui vähän tahmealta, se ei ole tyypillistä Hottista. Tein ravi-käynti-siirtymisiä, ja mahdollisimman reippaasti ravia suorilla. Pikkuhiljaa hevonen alkoi vähän piristyä.
Teimme aluksi avotaivutusta suoraa pitkin reippaassa kevyessä ravissa. Välillä piti ottaa hitaampaan tempoon, välillä taas keskiravinomaisesti. Näistä Hottis selviytyi hienosti. Harjoituksen aikana sain useaan kertaan taas kommenttia käsistäni, ja mietin miksen vaan nyt tajua asiaa oikein. Korjasin ja korjasin, mutta en saanut käsiä loksahtamaan oikeaan asentoon millään. Jossain vaiheessa sain kehoituksen pysähtyä ja teimme satulahuovan kiinnikkeistä virityksen, jossa kummallakin kädellä piti vetää itseään kiinni satulaan. Hankala selittää, mutta satulahuovan kiinnikkeet olivat siis käsissä, käsiä piti nostaa ylös (eli vetää ihan kunnolla voimalla niistä), kyynärpäitä työntää samalla taakse ja itseä kiinni satulaan. En tiedä tulinko tästäkään lopulta viisaammaksi, se vakautti kyllä käsiä ja pakotti korjaamaan pohkeella, mikä on hyvä, mutta kuvista kun katson istuntaani ennen ja jälkeen korjauksen, korjauksen jälkeen nojaan mielestäni liikaa taakse, mutta käsissä ei ole mitään olennaista eroa. Kuvat ovat maneesilaatua, en viitsi niitä nyt tänne laittaa. Toisaalta kuvat tietenkin ovat pysäytettyjä hetkiä, voihan se olla, että kokonaisuus oli kuitenkin parempi/rennompi/vakaampi tms.
Avotaivutuksen jälkeen teimme laukka-käynti-siirtymisiä. Ne menivät hyvin ja Hottis tuntui olevan hyvin paketissa, mutta kuitenkin energinen. Saimmekin kehuja siitä, että hevonen pysyi mukavasti lyhyenä ja oli laukassa parempi kuin edellisenä päivänä. Kun laukka oli hallinnassa, teimme muutamat pohkeenväistöt laukassa. Ne meinasivat hieman levitä, joten annoimme nyt jo hikisen Hottiksen kävellä muutaman kierroksen...
Tauon jälkeen jatkoimme laukkaväistöillä kumpaankin suuntaan ja nyt ne menivätkin paljon paremmin. Huonokuntoinen ratsastajakin sopivan levännyt kun oli... ;) Jossain näillä main jäimme myös yksin maneesiin, kun edellinen ratsukko oli kävellyt hevosen kuivaksi. Yksinjäämistilanne on ollut Hottikselle lähes poikkeuksetta vaikea hetki. Nytkin se alkoi hirnua ja selkeästi jännittyi. Valmentaja kehotti jatkamaan, ja äkkiä tuo asettui taas avuille, mutta selkeästi sellainen pieni varuillaanolo jäi.
Väistöjen jälkeen teimme vielä vastalaukkoja. Taas vasen laukka toimi täysin hyvin, saimme jopa asetuksen kanssa vähän leikiteltyä kaarilla. Oikeassa laukassa taas hevosta piti todella vahvasti tukea sisäpohkeella ja rikkoja tuli monet kerrat. Samalla huomasimme, että Hottis ei suorallakaan vasemmassa kierroksessa suostu nostamaan oikeaa laukkaa, loivan kaaren avulla se onnistui ja lopulta saimme muutaman tyydyttävän kaaren myös oikeassa laukassa. Kotiläksyksi jäi harjoitella vastalaukan nostoja suorilla ja muutenkin vastalaukan työstäminen.
Valmennus kaikkinensa oli loistava kokemus, saimme erittäin paljon hyviä treenivinkkejä ja ajateltavaa monestakin asiasta. Vielä kun hieno uljas hevoseni päätti lastautua alle minuutin suostuttelulla, oli ratsastaja säteilevä ja hyväntuulinen valmennuksen jälkeen. Nyt sitten vaan kovin kovasti harjoittelemaan oppien mukaisesti.
Verryttelyssä Hottis tuntui vähän tahmealta, se ei ole tyypillistä Hottista. Tein ravi-käynti-siirtymisiä, ja mahdollisimman reippaasti ravia suorilla. Pikkuhiljaa hevonen alkoi vähän piristyä.
Teimme aluksi avotaivutusta suoraa pitkin reippaassa kevyessä ravissa. Välillä piti ottaa hitaampaan tempoon, välillä taas keskiravinomaisesti. Näistä Hottis selviytyi hienosti. Harjoituksen aikana sain useaan kertaan taas kommenttia käsistäni, ja mietin miksen vaan nyt tajua asiaa oikein. Korjasin ja korjasin, mutta en saanut käsiä loksahtamaan oikeaan asentoon millään. Jossain vaiheessa sain kehoituksen pysähtyä ja teimme satulahuovan kiinnikkeistä virityksen, jossa kummallakin kädellä piti vetää itseään kiinni satulaan. Hankala selittää, mutta satulahuovan kiinnikkeet olivat siis käsissä, käsiä piti nostaa ylös (eli vetää ihan kunnolla voimalla niistä), kyynärpäitä työntää samalla taakse ja itseä kiinni satulaan. En tiedä tulinko tästäkään lopulta viisaammaksi, se vakautti kyllä käsiä ja pakotti korjaamaan pohkeella, mikä on hyvä, mutta kuvista kun katson istuntaani ennen ja jälkeen korjauksen, korjauksen jälkeen nojaan mielestäni liikaa taakse, mutta käsissä ei ole mitään olennaista eroa. Kuvat ovat maneesilaatua, en viitsi niitä nyt tänne laittaa. Toisaalta kuvat tietenkin ovat pysäytettyjä hetkiä, voihan se olla, että kokonaisuus oli kuitenkin parempi/rennompi/vakaampi tms.
Avotaivutuksen jälkeen teimme laukka-käynti-siirtymisiä. Ne menivät hyvin ja Hottis tuntui olevan hyvin paketissa, mutta kuitenkin energinen. Saimmekin kehuja siitä, että hevonen pysyi mukavasti lyhyenä ja oli laukassa parempi kuin edellisenä päivänä. Kun laukka oli hallinnassa, teimme muutamat pohkeenväistöt laukassa. Ne meinasivat hieman levitä, joten annoimme nyt jo hikisen Hottiksen kävellä muutaman kierroksen...
Tauon jälkeen jatkoimme laukkaväistöillä kumpaankin suuntaan ja nyt ne menivätkin paljon paremmin. Huonokuntoinen ratsastajakin sopivan levännyt kun oli... ;) Jossain näillä main jäimme myös yksin maneesiin, kun edellinen ratsukko oli kävellyt hevosen kuivaksi. Yksinjäämistilanne on ollut Hottikselle lähes poikkeuksetta vaikea hetki. Nytkin se alkoi hirnua ja selkeästi jännittyi. Valmentaja kehotti jatkamaan, ja äkkiä tuo asettui taas avuille, mutta selkeästi sellainen pieni varuillaanolo jäi.
Väistöjen jälkeen teimme vielä vastalaukkoja. Taas vasen laukka toimi täysin hyvin, saimme jopa asetuksen kanssa vähän leikiteltyä kaarilla. Oikeassa laukassa taas hevosta piti todella vahvasti tukea sisäpohkeella ja rikkoja tuli monet kerrat. Samalla huomasimme, että Hottis ei suorallakaan vasemmassa kierroksessa suostu nostamaan oikeaa laukkaa, loivan kaaren avulla se onnistui ja lopulta saimme muutaman tyydyttävän kaaren myös oikeassa laukassa. Kotiläksyksi jäi harjoitella vastalaukan nostoja suorilla ja muutenkin vastalaukan työstäminen.
Valmennus kaikkinensa oli loistava kokemus, saimme erittäin paljon hyviä treenivinkkejä ja ajateltavaa monestakin asiasta. Vielä kun hieno uljas hevoseni päätti lastautua alle minuutin suostuttelulla, oli ratsastaja säteilevä ja hyväntuulinen valmennuksen jälkeen. Nyt sitten vaan kovin kovasti harjoittelemaan oppien mukaisesti.
torstai 21. maaliskuuta 2013
Valmennuksessa, eka päivä
Olimme viime viikolla parin päivän tehovalmennuksessa naapuritallilla. Valmennus sattui mukavaan saumaan, maneesin mahtavilla pohjilla liikkuminen oli kyllä aivan erilaista kuin jäätiköllä liukastelu. Nyt ei pidä väärinymmärtää, meillä on erittäin hyvin hoidettu ulkokenttä, mutta juuri tämä aika kun sulaa-pakastaa-sulaa, on hankala missä tahansa.
Ensimmäisenä päivänä olimme parivalmennuksessa oman kotivalmentajani kanssa. Hänellä allaan huomattavasti kokeneempi hevonen...
Aloittelimme käynnissä, tempoa piti säätää ihan hitaasta hyvin reippaaseen ja saada hevonen venymään pitkälle kaulalle. Samalla valmentaja kyseli hevosistamme, miltä ne tuntuvat, mitkä ovat suurimmat haasteet ja vahvuudet ja kertoi omista metodeistaan. Tulipahan kertarysäyksellä opittua hevossanastoa englanniksi enemmän kuin koskaan aikaisemmin. Hottiksen kanssa puututtiin heti siihen, että se käynnissä viskoo päätään, etenkin jos tylsistyy. Aluksi teimme peruutuksen joka kerta, kun se alkoi viskomaan. Hevonen tajusi pian, ja jatkossa riitti enää napakka puolipidäte ja pään heilunta vähenikin kovasti.
Sitten teimme samaa kevyessä ravissa, temponvaihteluita ympyrällä. Samalla sain istunnastani kommenttia, että kyynärpäiden pitäisi olla paremmassa kulmassa ja taaempana (myönnän tämän täysin). Käytimme mielikuvaa painavista kyynärpäistä, jotka valuvat kylkeä pitkin kohti lantiota. Sain ajatuksesta hyvin kiinni ja käsiä vähän parempaan asentoon, mutta harjoiteltavaa jäi paljon...
Ravissa teimme myös avotaivutusta uralla ja sulkuväistöä diagonaalia pitkin. Niin, mehän tosiaan olimme sen yhden kerran aikaisemmin sulkua tehneet - sekin uraa pitkin. Hämmästyksekseni Hottis teki sulun kuin vanha tekijä ja sai jopa kommenttia, että sillä on erittäin hieno ja näyttävä sulkuväistö. Mihinköhän se tästä vielä kehittyy, jos ensimmäinen kerta jo oli "exceptional".
Laukassa teimme lyhennyksiä, valmentaja halusi nähdä Hottiksen lyhyempänä ja napakampana pakettina. Myös nostoissa tuli olla tarkka, että hevonen pysyy lyhyenä istunnan alla. Lopuksi kokeilimme muutamat vastalaukat puoliympyrällä, vasen laukka vastalaukkana toimi oikein hyvin, oikea laukka on voimattomampi - siinä tuli vaihtoja ja rikkoja. Saimme kuitenkin yhden onnistuneen kaaren sitäkin. Saimme neuvon jatkaa vastalaukkojen kanssa työstämistä ja kehotuksen alkaa tekemään vaihtoja, kun oikeakin laukka alkaa toimia vastalaukkana.
Valmennusparini harjoitteli vielä muutamat sarjavaihdot, kun Hottis sai jo alkaa jäähdyttelemään. Hienolta näyttivät!
Olin erittäin tyytyväinen ensimmäisen päivän antiin ja innolla jäin odottamaan seuraavaa päivää. Kerron siitä seuraavassa postauksessa.
Kotiinlähdössä sattui vielä pieni kommellus. Kuorma-auto, jolla liikuimme, päätti hyytyä sinne naapuritallin pihalle. Tarvittiin muutama insinööri, paljon työkaluja ja joukko nokkeluutta, jotta se vihdoin tunnin käynnistelyn jälkeen saatiin liikkeelle. Ja ulkona oli huomattavan kylmä! Onneksi hevoset seisoivat autossa rauhallisesti, jopa hötky-Hottis.
Ensimmäisenä päivänä olimme parivalmennuksessa oman kotivalmentajani kanssa. Hänellä allaan huomattavasti kokeneempi hevonen...
Aloittelimme käynnissä, tempoa piti säätää ihan hitaasta hyvin reippaaseen ja saada hevonen venymään pitkälle kaulalle. Samalla valmentaja kyseli hevosistamme, miltä ne tuntuvat, mitkä ovat suurimmat haasteet ja vahvuudet ja kertoi omista metodeistaan. Tulipahan kertarysäyksellä opittua hevossanastoa englanniksi enemmän kuin koskaan aikaisemmin. Hottiksen kanssa puututtiin heti siihen, että se käynnissä viskoo päätään, etenkin jos tylsistyy. Aluksi teimme peruutuksen joka kerta, kun se alkoi viskomaan. Hevonen tajusi pian, ja jatkossa riitti enää napakka puolipidäte ja pään heilunta vähenikin kovasti.
Sitten teimme samaa kevyessä ravissa, temponvaihteluita ympyrällä. Samalla sain istunnastani kommenttia, että kyynärpäiden pitäisi olla paremmassa kulmassa ja taaempana (myönnän tämän täysin). Käytimme mielikuvaa painavista kyynärpäistä, jotka valuvat kylkeä pitkin kohti lantiota. Sain ajatuksesta hyvin kiinni ja käsiä vähän parempaan asentoon, mutta harjoiteltavaa jäi paljon...
Ravissa teimme myös avotaivutusta uralla ja sulkuväistöä diagonaalia pitkin. Niin, mehän tosiaan olimme sen yhden kerran aikaisemmin sulkua tehneet - sekin uraa pitkin. Hämmästyksekseni Hottis teki sulun kuin vanha tekijä ja sai jopa kommenttia, että sillä on erittäin hieno ja näyttävä sulkuväistö. Mihinköhän se tästä vielä kehittyy, jos ensimmäinen kerta jo oli "exceptional".
Laukassa teimme lyhennyksiä, valmentaja halusi nähdä Hottiksen lyhyempänä ja napakampana pakettina. Myös nostoissa tuli olla tarkka, että hevonen pysyy lyhyenä istunnan alla. Lopuksi kokeilimme muutamat vastalaukat puoliympyrällä, vasen laukka vastalaukkana toimi oikein hyvin, oikea laukka on voimattomampi - siinä tuli vaihtoja ja rikkoja. Saimme kuitenkin yhden onnistuneen kaaren sitäkin. Saimme neuvon jatkaa vastalaukkojen kanssa työstämistä ja kehotuksen alkaa tekemään vaihtoja, kun oikeakin laukka alkaa toimia vastalaukkana.
Valmennusparini harjoitteli vielä muutamat sarjavaihdot, kun Hottis sai jo alkaa jäähdyttelemään. Hienolta näyttivät!
Olin erittäin tyytyväinen ensimmäisen päivän antiin ja innolla jäin odottamaan seuraavaa päivää. Kerron siitä seuraavassa postauksessa.
Kotiinlähdössä sattui vielä pieni kommellus. Kuorma-auto, jolla liikuimme, päätti hyytyä sinne naapuritallin pihalle. Tarvittiin muutama insinööri, paljon työkaluja ja joukko nokkeluutta, jotta se vihdoin tunnin käynnistelyn jälkeen saatiin liikkeelle. Ja ulkona oli huomattavan kylmä! Onneksi hevoset seisoivat autossa rauhallisesti, jopa hötky-Hottis.
keskiviikko 20. maaliskuuta 2013
Isojen poikien suitset
Hottis sai eilen ensimmäistä kertaa päähänsä kankisuitset. Laitoimme ne lähinnä kokeilumielessä, eihän viisivuotiaita vielä kangilla oikeasti ratsasteta esimerkiksi kilparadoilla. Eikä Hottiksen kanssa kankia vielä varsinaisesti mihinkään tarvita. Ne kokoamiset, mitä harjoittelemme, ovat niin lyhyitä pätkiä ja toisaalta Hottis on sen verran herkkä, että normaalisuitsitus on aivan riittävä. Mutta onhan se mukavaa kokeilla uusiakin asioita.
Hevonen ei ollut moksiskaan lisääntyneestä kuolainmäärästä. Vähän se mutusteli, mutta oli kaikinpuolin oma tyytyväinen itsensä. Olen sellaisiakin hevosia ratsastanut, jotka kankien kanssa joko a) hyytyvät kokonaan b) peruuttavat, jännittävät ja vastustavat tai c) hyppivät pystyyn, joten hieman kokeilu tietysti jännitti.
Teimme aluksi ympyrää käynnissä siten, että kankiohja vain roikkui kaulalla. Hottis tuntui hyvältä ja rennolta, mutta tuntuma suuhun oli vähän normaalia tönkömmän oloinen. Suupielet olivat vähän turran oloiset, eikä Hottis reagoinut ohjasotteisiin normaalilla tavalla.
Mutta alkoi suukin sitten toimia, kun siirryttiin vähän hommiin. Teimme raviympyrää, ja ympyrällä lievää askeleen pidennystä ja lyhennystä. Kovin kummoista ei liukkaalla pysty... vaikka kenttä olikin taas parempi, kun siihen oli sadellut vähän lunta. Hieman Hottis kummasteli kankiketjun kilinää ravissa aluksi, se oli hassu, kun korvat menivät edestakaisin, eikä se selkeästi tajunnut, mistä ääni kuuluu.
Koska mitään ongelmaa ei ollut, otin kankea hieman käteenkin. Löysällä se sai olla koko tunnin ajan, sen verran vain, ettei ihan vapaana roikkunut. Sen verran huomasin vaikutusta, että hevosta sai enemmän ratsastaa eteen, vähän se siis ihmetteli kuolaimiaan. Laukkojen jälkeen tuokin parani, kun poni keräsi hieman virtaa.
Hevonen ei ollut moksiskaan lisääntyneestä kuolainmäärästä. Vähän se mutusteli, mutta oli kaikinpuolin oma tyytyväinen itsensä. Olen sellaisiakin hevosia ratsastanut, jotka kankien kanssa joko a) hyytyvät kokonaan b) peruuttavat, jännittävät ja vastustavat tai c) hyppivät pystyyn, joten hieman kokeilu tietysti jännitti.
Teimme aluksi ympyrää käynnissä siten, että kankiohja vain roikkui kaulalla. Hottis tuntui hyvältä ja rennolta, mutta tuntuma suuhun oli vähän normaalia tönkömmän oloinen. Suupielet olivat vähän turran oloiset, eikä Hottis reagoinut ohjasotteisiin normaalilla tavalla.
Mutta alkoi suukin sitten toimia, kun siirryttiin vähän hommiin. Teimme raviympyrää, ja ympyrällä lievää askeleen pidennystä ja lyhennystä. Kovin kummoista ei liukkaalla pysty... vaikka kenttä olikin taas parempi, kun siihen oli sadellut vähän lunta. Hieman Hottis kummasteli kankiketjun kilinää ravissa aluksi, se oli hassu, kun korvat menivät edestakaisin, eikä se selkeästi tajunnut, mistä ääni kuuluu.
Koska mitään ongelmaa ei ollut, otin kankea hieman käteenkin. Löysällä se sai olla koko tunnin ajan, sen verran vain, ettei ihan vapaana roikkunut. Sen verran huomasin vaikutusta, että hevosta sai enemmän ratsastaa eteen, vähän se siis ihmetteli kuolaimiaan. Laukkojen jälkeen tuokin parani, kun poni keräsi hieman virtaa.
Lopuksi teimme muutamat väistöt, niissä Hottis oli oikein hyvä. Vasenta pohjetta se kuuntelee huonommin, tosin itselläni onkin taipumusta viedä se liiaksi taakse. Oikealle väistöt menivät todella hyvin.
Ylpeä olen isosta pojastani.
Kuvat hienoa kännykkälaatua, kivoja muistoja kuitenkin...
maanantai 11. maaliskuuta 2013
Avoja ja sulkuja
Kenttä jatkaa liukkaana olemistaan, voi näitä kelejä, joten treenien aiheetkin ovat hillittyjä ja hallittuja edelleen. Viime viikolla treenailimme siis avoja ja sulkuja, käynnissä ja ravissa.
Avoissa Hottis onkin jo vanha tekijä, tekee ne hyvin ja tahdikkaasti ja hyvällä energialla, mutta sulku on vielä uusi tuttavuus. Menimme niitä ehkä kolmatta kertaa.
Harjoitus oli sellainen, että tulimme pitkää sivua ensin avoitaivutuksessa. Pitkän sivun puoliväliin voltti, ja siitä yritettiin lähteä sulkutaivutukselle. Muutama askel ja heti kovasti kiitoksia.
Hottiksen oppivaisuutta ei voi kuin ihmetellä. Eipä tuon tarvinnut kuin kerran saada kiitos oikeaan kohtaan, niin heti ymmärsi mitä haluttiin. Itselleni sulkutaivutus on hankala liike, mielestäni siinä annetaan apuja jotenkin epäjohdonmukaisen "väärinpäin", mutta olosuhteiden pakosta olen sen toki opetellut tekemään. Tässäkään ei vinoudesta ole ainakaan apua. Huoh, tarvitsisin kyllä todella hyvän istuntaopettajan vinkkejä vinouden kanssa.
Teimme muutamat toistot kumpaankin suuntaan käynnissä ja ravissa, jonka jälkeen muutamat laukkapätkät, hyvät loppuverryttelyt ja poni takaisin tarhaan. Tällä viikolla pääsemme onneksi loppuviikoksi maneesille, josko vaihteeksi jotain vauhdikkaampaakin...
Kuvat iloksenne otti ystäväni, jonka kuvasivuston osoite löytyy kuvien vesileimasta. Isot kiitokset!
Avoissa Hottis onkin jo vanha tekijä, tekee ne hyvin ja tahdikkaasti ja hyvällä energialla, mutta sulku on vielä uusi tuttavuus. Menimme niitä ehkä kolmatta kertaa.
Harjoitus oli sellainen, että tulimme pitkää sivua ensin avoitaivutuksessa. Pitkän sivun puoliväliin voltti, ja siitä yritettiin lähteä sulkutaivutukselle. Muutama askel ja heti kovasti kiitoksia.
Hottiksen oppivaisuutta ei voi kuin ihmetellä. Eipä tuon tarvinnut kuin kerran saada kiitos oikeaan kohtaan, niin heti ymmärsi mitä haluttiin. Itselleni sulkutaivutus on hankala liike, mielestäni siinä annetaan apuja jotenkin epäjohdonmukaisen "väärinpäin", mutta olosuhteiden pakosta olen sen toki opetellut tekemään. Tässäkään ei vinoudesta ole ainakaan apua. Huoh, tarvitsisin kyllä todella hyvän istuntaopettajan vinkkejä vinouden kanssa.
Teimme muutamat toistot kumpaankin suuntaan käynnissä ja ravissa, jonka jälkeen muutamat laukkapätkät, hyvät loppuverryttelyt ja poni takaisin tarhaan. Tällä viikolla pääsemme onneksi loppuviikoksi maneesille, josko vaihteeksi jotain vauhdikkaampaakin...
Kuvat iloksenne otti ystäväni, jonka kuvasivuston osoite löytyy kuvien vesileimasta. Isot kiitokset!
maanantai 4. maaliskuuta 2013
Syksyn muisteloita, osa 1
Viime syksynä tapahtui paljon. Oli Nuorten hevosten festivaalit, Laatuarvostelut, EBEF, muutamat seurakisat niin koulu- kuin estepuolellakin.
Jos ihan järjestyksessä aloittelen, ensimmäiset isot ja tärkeät kisamme käytiin Ypäjällä, jossa osallistuimme Nuorten hevosten festivaaleilla kahteen luokkaan. Ensimmäisenä päivänä suoritimme Ryhmäratsastusohjelma 4-vuotiaille hevosille, toisena päivänä FEI helppo B 4-vuotiaille (linkit menevät SRL:n sivuille).
Syksyä muistellessa jännittävintä antia eivät ehkä olleet ne itse radat vaan oikeasti meidän ensimmäinen monipäiväinen kisamatkamme pois tallin turvasta. Ihan kaikki käytännön asiat, missä hevonen majoittuu, miten sinne löytää, missä kisapaikat ovat, miten paikan päällä liikutaan, verrytellään, ilmoittaudutaan, miten kaiken ehtii... lisämausteena olin kilpailupäivinä matkassa yksin, joten kaikki piti oikeasti suunnitella huolella.
Veimme Hottiksen kisapaikalle myöhään kisoja edeltävänä iltana. Pimeässä tallissa hevoset oli jo laitettu yöpuulle, onneksi yhdestä karsinasta löytyi vielä myöhäinen hoitaja hevosensa kanssa, ja tämä kiltti ihminen opasti meitä löytämään oikean karsinan. Ei muuta kuin heinät heposelle nenän eteen, ja takaisin kohti kotia. Niin, kaiken muun lisäksi olin siis päättänyt mennä kotiin yöksi, eihän tuo ajomatka ole kuin sen melkein 2 tuntia.
Seuraavana aamuna aikainen startti kohti Ypäjää. Lähtövuoromme oli vielä ensimmäisen luokan melko lailla luokan alkupäässä, muistaakseni toisessa ryhmässä, ja luokka alkoi kymmeneltä. Hevoselle aamuruuat, ja äkkiä letit päähän. Letitystaitoni ovat kovasti kohentuneet, ja letitysnopeus alkaa olla varsin kohdillaan, mutta on se aina sellaista sähläämistä katkeavien kumppareiden yms. kanssa. Toistaiseksi en ole ajatellut panostaa tähän ompelemalla...
Karsina-alueelta sitten sellainen kymmenen minuutin reipas juoksulenkki ilmoittautumaan, ja sama takaisin. Huh, hyvä alkuverryttely. Kisavaatteet päälle, hevosen viimeiset sutaisut puhtaaksi, varusteet päälle ja takaisin kohti kisapaikkaa. Onneksi yksi tuttu ratsukko asui samassa tallissa ja oli vielä starttaamassa samassa ryhmässä, joten saimme vähän yhdessä sumplittua aikatauluja ja siirtymisiä.
Verryttelyssä Hottis tuntui reippaalta ja hyvältä. Ja ihanan selväpäiseltä, ei pahemmin tuijotellut. Tämä on ollut Hottiksessa ihanaa. Kun ympärillä on paljon sählinkiä, Hottis tukeutuu ratsastajaan eikä yritä itse ratkoa tilanteita. Kotonahan tilanne on aivan päinvastoin, jos Hottis pelästyy tai "pelästyy", se toimii tai yrittää toimia kuten johtaja ja lähteä karkuun. Kovaa.
Itse suorituksessa sorruin hieman yliyrittämiseen. Menin ryhmässä viimeisenä ja yritin väkisin pysyä muiden perässä sen sijaan, että olisin vain keskittynyt esittämään hevostani. Edelläni menevä hevonen oli kyllä reipas ravissa, mutta laukassa taas tuntui kuin olisin jatkuvasti mennyt päin. Suoritus meni siis vähän ryhmäratsastusta ja muita ratsukoita ihmetellessä. Rata itsessään oli kuitenkin siisti ja tasainen, ja prosentit 65 ja jotain desimaaleja. Kommenttipaperia en enää löytänyt harmikseni, mutta muistan, että siinä kehuttiin Hottista laadukkaaksi hevoseksi, jolla erittäin hieno laukka ja tahdikas, mutta ajoittain kiireinen ravi. Käynnistä taas tuli moitteita: hevonen ei käytä itseään rehellisesti läpi selän, vaikka yliastunta onkin riittävä. Lopullinen sijoituksemme oli hieman puolenvälin paremmalla puolella kovassa seurassa.
Loppupäivä menikin sitten muiden suorituksia katsellessa. Katseltavaa riitti, oli Breeders-kilpailua, 5-vuotis derbyä, esteillä eri ikäluokkia... käytin Hottista vielä maastokävelyllä illemmalla ennenkuin lähdin kotiin. Ihanat tuttavani jäivät antamaan iltaruuat, olen ikikiitollinen.
Seuraavana aamuna sama uudestaan, tällä kertaa sain hoitajan matkaan, mikä helpotti kovasti. Hevonen edustuskuntoon ja menoksi. Tällä kertaa Hottis oli selkeästi säpäkämpi, karsinassa seisoskelu taisi olla kokopäivätarhaukseen tottuneelle pikkuiselle vähän liikaa. Lyhyen verryttelyn perään radalle.
Rata meni hyvin. Ainoastaan käynti oli taas hankalaa, Hottis yritti sipsutella ja viskoi päätään. Saimme laukasta jopa arvosanan 8,5, mikä taisi olla päivän paras. Tällä kertaa kommenteissa ylistettiin taas laukkaa, hienoja lisäyksiä ja hyvää esittämistä ja ratsastusta. Jes! Tällaisia on aina mukava kuulla silloin kun mennään samoissa luokissa näiden tosiammattilaisten kanssa. Kehittämistä käynnin lisäksi siinä, että hevosen pitäisi venyttää paremmin pitkälle ohjalle, ohjelmassahan ratsastetaan puolikaari ravissa, ja hevosen annetaan tässä venyä. Kokonaisprosentti 68 ja desimaalit päälle, sitä laski käynnistä tullut huono arvostelu.
Pitkään sijoitus keikkui neljäntenä, kun 5 parasta sijoittui. Lopuksi kaksi luokan viimeistä ratsukkoa kiilasi edelle täpärästi ja sijoitus harmittavasti 6s, ensimmäinen ei-sijoittunut. Olin silti enemmän kuin tyytyväinen, sekä sijoitukseen että maailman hienoimpaan hevoseeni, taakse jäi monta todella, todella hienoa ratsukkoa.
Tässä vielä video toisen päivän radasta.
Kotimatkalle lähdettiin tyytyväisenä. Kopituskin onnistui ensimmäistä kertaa pitkään aikaan täydellisesti, hevonen ei edes pysähtynyt miettimään. Hieno viikonloppu, ei voi muuta sanoa.
Voin kyllä lämpimästi suositella Nuorten hevosten festivaalia kaikille nuorten kanssa touhuaville. Aivan loistava tapahtuma, ystävällisiä ihmisiä, hienot järjestelyt. Tänä vuonna taas uudestaan!
Jos ihan järjestyksessä aloittelen, ensimmäiset isot ja tärkeät kisamme käytiin Ypäjällä, jossa osallistuimme Nuorten hevosten festivaaleilla kahteen luokkaan. Ensimmäisenä päivänä suoritimme Ryhmäratsastusohjelma 4-vuotiaille hevosille, toisena päivänä FEI helppo B 4-vuotiaille (linkit menevät SRL:n sivuille).
Syksyä muistellessa jännittävintä antia eivät ehkä olleet ne itse radat vaan oikeasti meidän ensimmäinen monipäiväinen kisamatkamme pois tallin turvasta. Ihan kaikki käytännön asiat, missä hevonen majoittuu, miten sinne löytää, missä kisapaikat ovat, miten paikan päällä liikutaan, verrytellään, ilmoittaudutaan, miten kaiken ehtii... lisämausteena olin kilpailupäivinä matkassa yksin, joten kaikki piti oikeasti suunnitella huolella.
Veimme Hottiksen kisapaikalle myöhään kisoja edeltävänä iltana. Pimeässä tallissa hevoset oli jo laitettu yöpuulle, onneksi yhdestä karsinasta löytyi vielä myöhäinen hoitaja hevosensa kanssa, ja tämä kiltti ihminen opasti meitä löytämään oikean karsinan. Ei muuta kuin heinät heposelle nenän eteen, ja takaisin kohti kotia. Niin, kaiken muun lisäksi olin siis päättänyt mennä kotiin yöksi, eihän tuo ajomatka ole kuin sen melkein 2 tuntia.
Seuraavana aamuna aikainen startti kohti Ypäjää. Lähtövuoromme oli vielä ensimmäisen luokan melko lailla luokan alkupäässä, muistaakseni toisessa ryhmässä, ja luokka alkoi kymmeneltä. Hevoselle aamuruuat, ja äkkiä letit päähän. Letitystaitoni ovat kovasti kohentuneet, ja letitysnopeus alkaa olla varsin kohdillaan, mutta on se aina sellaista sähläämistä katkeavien kumppareiden yms. kanssa. Toistaiseksi en ole ajatellut panostaa tähän ompelemalla...
Karsina-alueelta sitten sellainen kymmenen minuutin reipas juoksulenkki ilmoittautumaan, ja sama takaisin. Huh, hyvä alkuverryttely. Kisavaatteet päälle, hevosen viimeiset sutaisut puhtaaksi, varusteet päälle ja takaisin kohti kisapaikkaa. Onneksi yksi tuttu ratsukko asui samassa tallissa ja oli vielä starttaamassa samassa ryhmässä, joten saimme vähän yhdessä sumplittua aikatauluja ja siirtymisiä.
Verryttelyssä Hottis tuntui reippaalta ja hyvältä. Ja ihanan selväpäiseltä, ei pahemmin tuijotellut. Tämä on ollut Hottiksessa ihanaa. Kun ympärillä on paljon sählinkiä, Hottis tukeutuu ratsastajaan eikä yritä itse ratkoa tilanteita. Kotonahan tilanne on aivan päinvastoin, jos Hottis pelästyy tai "pelästyy", se toimii tai yrittää toimia kuten johtaja ja lähteä karkuun. Kovaa.
Itse suorituksessa sorruin hieman yliyrittämiseen. Menin ryhmässä viimeisenä ja yritin väkisin pysyä muiden perässä sen sijaan, että olisin vain keskittynyt esittämään hevostani. Edelläni menevä hevonen oli kyllä reipas ravissa, mutta laukassa taas tuntui kuin olisin jatkuvasti mennyt päin. Suoritus meni siis vähän ryhmäratsastusta ja muita ratsukoita ihmetellessä. Rata itsessään oli kuitenkin siisti ja tasainen, ja prosentit 65 ja jotain desimaaleja. Kommenttipaperia en enää löytänyt harmikseni, mutta muistan, että siinä kehuttiin Hottista laadukkaaksi hevoseksi, jolla erittäin hieno laukka ja tahdikas, mutta ajoittain kiireinen ravi. Käynnistä taas tuli moitteita: hevonen ei käytä itseään rehellisesti läpi selän, vaikka yliastunta onkin riittävä. Lopullinen sijoituksemme oli hieman puolenvälin paremmalla puolella kovassa seurassa.
Loppupäivä menikin sitten muiden suorituksia katsellessa. Katseltavaa riitti, oli Breeders-kilpailua, 5-vuotis derbyä, esteillä eri ikäluokkia... käytin Hottista vielä maastokävelyllä illemmalla ennenkuin lähdin kotiin. Ihanat tuttavani jäivät antamaan iltaruuat, olen ikikiitollinen.
Seuraavana aamuna sama uudestaan, tällä kertaa sain hoitajan matkaan, mikä helpotti kovasti. Hevonen edustuskuntoon ja menoksi. Tällä kertaa Hottis oli selkeästi säpäkämpi, karsinassa seisoskelu taisi olla kokopäivätarhaukseen tottuneelle pikkuiselle vähän liikaa. Lyhyen verryttelyn perään radalle.
Rata meni hyvin. Ainoastaan käynti oli taas hankalaa, Hottis yritti sipsutella ja viskoi päätään. Saimme laukasta jopa arvosanan 8,5, mikä taisi olla päivän paras. Tällä kertaa kommenteissa ylistettiin taas laukkaa, hienoja lisäyksiä ja hyvää esittämistä ja ratsastusta. Jes! Tällaisia on aina mukava kuulla silloin kun mennään samoissa luokissa näiden tosiammattilaisten kanssa. Kehittämistä käynnin lisäksi siinä, että hevosen pitäisi venyttää paremmin pitkälle ohjalle, ohjelmassahan ratsastetaan puolikaari ravissa, ja hevosen annetaan tässä venyä. Kokonaisprosentti 68 ja desimaalit päälle, sitä laski käynnistä tullut huono arvostelu.
Pitkään sijoitus keikkui neljäntenä, kun 5 parasta sijoittui. Lopuksi kaksi luokan viimeistä ratsukkoa kiilasi edelle täpärästi ja sijoitus harmittavasti 6s, ensimmäinen ei-sijoittunut. Olin silti enemmän kuin tyytyväinen, sekä sijoitukseen että maailman hienoimpaan hevoseeni, taakse jäi monta todella, todella hienoa ratsukkoa.
Tässä vielä video toisen päivän radasta.
Kotimatkalle lähdettiin tyytyväisenä. Kopituskin onnistui ensimmäistä kertaa pitkään aikaan täydellisesti, hevonen ei edes pysähtynyt miettimään. Hieno viikonloppu, ei voi muuta sanoa.
Voin kyllä lämpimästi suositella Nuorten hevosten festivaalia kaikille nuorten kanssa touhuaville. Aivan loistava tapahtuma, ystävällisiä ihmisiä, hienot järjestelyt. Tänä vuonna taas uudestaan!
Talvista treeniä
Huh, kuinka kaipaan kesää tai kevättä tai mitä tahansa lämmintä, lumetonta ja kuivaa vuodenaikaa. Tämä talvi on kyllä ollut ihan kohtalainen treenaamisen kannalta, kentät ovat olleet pääosin ok. Mutta silti, vähän alkaa jo kaivata vauhdin hurmaa hiekkapohjalla. Ihania keskilaukkoja (Hottis tekee ne niiiiin hyvin), kaikenlaisia lisäyksiä, tai ihan normaalia lennokasta tempoa. Hottiksella on kyllä hyvä tasapaino, mutta saattaa silti pitkäjalkainen kouluhevosparka olla ihmeissään liukkaissa kulmissa.
Laukka on vielä hankalampaa, mutta paljon edistystä siinäkin on tapahtunut. Erilaiset temponmuutokset menevät jo hyvin, mutta ihan piruettilaukasta ei vielä tarvitse puhua :-) Laukanvaihdot ovat myös hyvällä alulla, mutta niidenkin työstämisen kanssa odottelen vähän parempia pohjia. Se on vähän vielä sähläämistä pitkien koipien kanssa.
Mutta siis, kevättä ja kesää odotellessa...
sunnuntai 24. helmikuuta 2013
Pitkästä, pitkästä aikaa
Muistin tämän täysin unholaan jääneen blogin pitkästä aikaa ja ajattelin nyt uudella innolla ryhtyä sitä päivittämään. En tosin lupaa mitään huimaa tahtia, mutta postauksia edes silloin tällöin :-)
Hottikselle kuuluu tällä hetkellä hyvää. Se on kovasti aikuistunut, saanut malttia, mutta silti se on edelleen ihana nuori nuoren metkuineen. Yritän tässä tulevien postausten aikana vähän päivitellä myös menneitä kuulumisia isommista tapahtumista, jäävätpä sitten muistot talteen.
Tässä vielä yksi tuore kuva kauniista hevosesta.
Hottikselle kuuluu tällä hetkellä hyvää. Se on kovasti aikuistunut, saanut malttia, mutta silti se on edelleen ihana nuori nuoren metkuineen. Yritän tässä tulevien postausten aikana vähän päivitellä myös menneitä kuulumisia isommista tapahtumista, jäävätpä sitten muistot talteen.
Tässä vielä yksi tuore kuva kauniista hevosesta.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)