Jos ihan järjestyksessä aloittelen, ensimmäiset isot ja tärkeät kisamme käytiin Ypäjällä, jossa osallistuimme Nuorten hevosten festivaaleilla kahteen luokkaan. Ensimmäisenä päivänä suoritimme Ryhmäratsastusohjelma 4-vuotiaille hevosille, toisena päivänä FEI helppo B 4-vuotiaille (linkit menevät SRL:n sivuille).
Syksyä muistellessa jännittävintä antia eivät ehkä olleet ne itse radat vaan oikeasti meidän ensimmäinen monipäiväinen kisamatkamme pois tallin turvasta. Ihan kaikki käytännön asiat, missä hevonen majoittuu, miten sinne löytää, missä kisapaikat ovat, miten paikan päällä liikutaan, verrytellään, ilmoittaudutaan, miten kaiken ehtii... lisämausteena olin kilpailupäivinä matkassa yksin, joten kaikki piti oikeasti suunnitella huolella.
Veimme Hottiksen kisapaikalle myöhään kisoja edeltävänä iltana. Pimeässä tallissa hevoset oli jo laitettu yöpuulle, onneksi yhdestä karsinasta löytyi vielä myöhäinen hoitaja hevosensa kanssa, ja tämä kiltti ihminen opasti meitä löytämään oikean karsinan. Ei muuta kuin heinät heposelle nenän eteen, ja takaisin kohti kotia. Niin, kaiken muun lisäksi olin siis päättänyt mennä kotiin yöksi, eihän tuo ajomatka ole kuin sen melkein 2 tuntia.
Seuraavana aamuna aikainen startti kohti Ypäjää. Lähtövuoromme oli vielä ensimmäisen luokan melko lailla luokan alkupäässä, muistaakseni toisessa ryhmässä, ja luokka alkoi kymmeneltä. Hevoselle aamuruuat, ja äkkiä letit päähän. Letitystaitoni ovat kovasti kohentuneet, ja letitysnopeus alkaa olla varsin kohdillaan, mutta on se aina sellaista sähläämistä katkeavien kumppareiden yms. kanssa. Toistaiseksi en ole ajatellut panostaa tähän ompelemalla...
Karsina-alueelta sitten sellainen kymmenen minuutin reipas juoksulenkki ilmoittautumaan, ja sama takaisin. Huh, hyvä alkuverryttely. Kisavaatteet päälle, hevosen viimeiset sutaisut puhtaaksi, varusteet päälle ja takaisin kohti kisapaikkaa. Onneksi yksi tuttu ratsukko asui samassa tallissa ja oli vielä starttaamassa samassa ryhmässä, joten saimme vähän yhdessä sumplittua aikatauluja ja siirtymisiä.
Verryttelyssä Hottis tuntui reippaalta ja hyvältä. Ja ihanan selväpäiseltä, ei pahemmin tuijotellut. Tämä on ollut Hottiksessa ihanaa. Kun ympärillä on paljon sählinkiä, Hottis tukeutuu ratsastajaan eikä yritä itse ratkoa tilanteita. Kotonahan tilanne on aivan päinvastoin, jos Hottis pelästyy tai "pelästyy", se toimii tai yrittää toimia kuten johtaja ja lähteä karkuun. Kovaa.
Itse suorituksessa sorruin hieman yliyrittämiseen. Menin ryhmässä viimeisenä ja yritin väkisin pysyä muiden perässä sen sijaan, että olisin vain keskittynyt esittämään hevostani. Edelläni menevä hevonen oli kyllä reipas ravissa, mutta laukassa taas tuntui kuin olisin jatkuvasti mennyt päin. Suoritus meni siis vähän ryhmäratsastusta ja muita ratsukoita ihmetellessä. Rata itsessään oli kuitenkin siisti ja tasainen, ja prosentit 65 ja jotain desimaaleja. Kommenttipaperia en enää löytänyt harmikseni, mutta muistan, että siinä kehuttiin Hottista laadukkaaksi hevoseksi, jolla erittäin hieno laukka ja tahdikas, mutta ajoittain kiireinen ravi. Käynnistä taas tuli moitteita: hevonen ei käytä itseään rehellisesti läpi selän, vaikka yliastunta onkin riittävä. Lopullinen sijoituksemme oli hieman puolenvälin paremmalla puolella kovassa seurassa.
Loppupäivä menikin sitten muiden suorituksia katsellessa. Katseltavaa riitti, oli Breeders-kilpailua, 5-vuotis derbyä, esteillä eri ikäluokkia... käytin Hottista vielä maastokävelyllä illemmalla ennenkuin lähdin kotiin. Ihanat tuttavani jäivät antamaan iltaruuat, olen ikikiitollinen.
Seuraavana aamuna sama uudestaan, tällä kertaa sain hoitajan matkaan, mikä helpotti kovasti. Hevonen edustuskuntoon ja menoksi. Tällä kertaa Hottis oli selkeästi säpäkämpi, karsinassa seisoskelu taisi olla kokopäivätarhaukseen tottuneelle pikkuiselle vähän liikaa. Lyhyen verryttelyn perään radalle.
Rata meni hyvin. Ainoastaan käynti oli taas hankalaa, Hottis yritti sipsutella ja viskoi päätään. Saimme laukasta jopa arvosanan 8,5, mikä taisi olla päivän paras. Tällä kertaa kommenteissa ylistettiin taas laukkaa, hienoja lisäyksiä ja hyvää esittämistä ja ratsastusta. Jes! Tällaisia on aina mukava kuulla silloin kun mennään samoissa luokissa näiden tosiammattilaisten kanssa. Kehittämistä käynnin lisäksi siinä, että hevosen pitäisi venyttää paremmin pitkälle ohjalle, ohjelmassahan ratsastetaan puolikaari ravissa, ja hevosen annetaan tässä venyä. Kokonaisprosentti 68 ja desimaalit päälle, sitä laski käynnistä tullut huono arvostelu.
Pitkään sijoitus keikkui neljäntenä, kun 5 parasta sijoittui. Lopuksi kaksi luokan viimeistä ratsukkoa kiilasi edelle täpärästi ja sijoitus harmittavasti 6s, ensimmäinen ei-sijoittunut. Olin silti enemmän kuin tyytyväinen, sekä sijoitukseen että maailman hienoimpaan hevoseeni, taakse jäi monta todella, todella hienoa ratsukkoa.
Tässä vielä video toisen päivän radasta.
Kotimatkalle lähdettiin tyytyväisenä. Kopituskin onnistui ensimmäistä kertaa pitkään aikaan täydellisesti, hevonen ei edes pysähtynyt miettimään. Hieno viikonloppu, ei voi muuta sanoa.
Voin kyllä lämpimästi suositella Nuorten hevosten festivaalia kaikille nuorten kanssa touhuaville. Aivan loistava tapahtuma, ystävällisiä ihmisiä, hienot järjestelyt. Tänä vuonna taas uudestaan!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti