Tässä pähkäiltyäni ja pohdittuani kovasti hevosproblematiikkaa, olen melkein jo sitä mieltä, että voisin neuvotella Projektin omistajan kanssa siitä, josko tuo suloinen otus siirtyisi minulle. Melkein... sillä vielä kaiken järjen vastaisesti polttelee mielessä myös Varsan Kaveri.
Varsan Kaverissa on sellainen perustavaalaatua oleva ongelma, että kuvissa se näyttää Tismalleen siltä, miltä Vakavasti Otettavan Kouluhevosen mielestäni kuuluu näyttää. Lähes musta, upea rakenne ja ylväs, itsetietoinen, vähän kuninkaallinen ilme. Naurakaa vain, siltä se minusta todella näyttää. Jos sen liike ja luonne ovat puoliksikaan niin hienot, kuin mitä kasvattaja on kertonut, en voi kuin todeta, että se on Pakko Saada.
Olen miettinyt... Projekti on tällä hetkellä sellainen, että sen kanssa pärjäilen kivasti, toki vankka asiantuntemus apunani. Varsan Kaverin voisin jättää vuodeksi ratsutukseen ja keskittyä Projektiin. Vuoden päästä Projekti olisi jo mukavassa mallissa ja minulla iso liuta kokemusta, jota voisin hyödyntää Varsan Kaveriin. Vuosi-pari siitä, meillä olisi kaksi hienoa kisahevosta, ja lapsetkin alkaisivat olla sen ikäisiä ja kokoisia, että isolla hevosella meneminen onnistuisi. Sitä odotellessa voisi tietysti hommata vaikkapa harjoitteluponin.
En kestä, vieläkö sitä keksisi jonkun älyttömämmän ajatuskuvion...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti