maanantai 11. huhtikuuta 2011

Mutta millainen hevonen?

Päätös hevosen hankinnasta oli lopulta helppo. Päätös siitä, minkälainen hevonen tulisi kyseeseen - no, ei niinkään.

Ensimmäiset ajatukseni omasta hevosesta olivat, että vain suomenhevonen kelpaa. Suomenhevoset ovat kivoja, rehellisiä, monikäyttöisiä... oma, ihana, näppärä suokki. Joten, ei muuta kuin hevosten myynti-ilmoitukset esille. Pikaisella selailulla suomenhevosia löytyi paljon, harmi vaan, että mikään ei varsinaisesti kolahtanut vaatimuslistaan. Ei oikeastaan edes lähelle. Jouduin siis uudestaan esittämään itselleni kysymyksen: mitä minä haluan ja mitä olen haluamastani valmis maksamaan?

Kun hevosia alkaa netistä haeskella, törmää jos jonkinlaiseen. Tavoitteellinen ihminen löytää helposti vähän vanhemman GP-hevosen (hinta 45 000), lupaavan varsan (melkein 30 000) ja paljon muuta mahdotonta. Kivoja hevosia löytyy omemmassakin hintaluokassa, mutta ne alkavat selaillessa tuntua yhä mitättömämmiltä. Jos nyt kerran hevonen, niin täytyyhän sen olla sitten oikeasti hyvä.

Eilen löysin ihanan videon hienosta kolmivuotiaasta. Niin, todellä älykästä, kouluttamaton kolmivuotias, jonka tulevaisuudesta ei mitään tietoa/takeita. Siinä oli kuitenkin sitä Jotain, joka heti pysäytti. Se Jokin laittoi minut miettimään, olisiko tämä minun hevosystäväni ja mitä kolmivuotiaan omistaminen edellyttäisi.

Huomenna olen menossa katsastamaan 6-vuotiaan mukavanoloisen ruunan. Palailen sen osalta omalla postauksella.

4 kommenttia:

  1. Oi kun kiva blogi! Itsellä kauhea ikävä hevostelun pariin, se kun jäi jonnekin ylä-aste ja lukioaikojen välimaastoon. Kauan oon jo haikaillu tämän pitkän tauon jälkeen hevosen selkään, mutta ratsastustuntien kiskurihinnat pitää vielä jalat maassa jalustimien sijaan.. Ehkä tätä blogii seuraamalla saa edes vähän hevosjuttuja mahdutettua arkeen. :) Onnea etsinnälle!

    VastaaPoista
  2. Kiitos. Tyyristähän tämä on, näin isona ymmärtää, miksi vanhemmat kiristelivät hampaitaan heppaharrastukselle.

    Mutta silti, joka sentin arvoista. Toivotaan, että sinullakin vielä heppa-ajat koittavat uudestaan. :-)

    VastaaPoista
  3. Tätä minun täytyy seurata, sillä omassa elämässäni hevosia kaukaisempia ajatuksellisesti ja konkreettisesti ovat vain purjeveneet! En siis ikuna aio ratsastaa sinunkaan hepallasi, mutta tsemppiä matkaan. Haaveet on tarkoitettu toteutettaviksi!

    VastaaPoista
  4. Kata ystäväiseni, tuon kommentin vuoksi suorastaan velvoitan sinut sitten kokeilemaan :-)

    VastaaPoista