Saavun aurinkoiselle tallinpihalle eräänä ihanana tiistai-iltana. En kauhean suurin odotuksin, mutta pieni positiivinen jännitys mielessä kuitenkin. Tallin ympäristö vaikuttaa ensi silmäyksellä siistiltä, ja pikkuisen persoonattomalta. Itse talli on iso paikka, varmaan nelisenkymmentä hevosta. Mussukka (nimi muutettu) löytyy kuitenkin helposti.
Olen mykistynyt jo ensi kohtaamisesta. Se katse ja säteily. Ei epäilystäkään, etteikö Mussukka olisi upea hevonen. Iso, kiiltävä ja hyvinhoidetun oloinen. Ja samalla kuitenkin vielä pieni ja vähän hämillään suuresta maailmasta. Hevonen katselee minua uteliaana ja luottavaisen oloisena. Heppakemia räiskyy.
Heppakemia on jännä asia, sitä joko on tai ei. Sen näkee ensi kohtaamisella, siinä kun mieli avoimena vaan katselee uutta tuttavuutta. Heppakemialla ei suoraan ole mitään tekemistä ratsastettavuuden kanssa, mutta heppakemia lupaa aina hyvää tulevaisuutta ajatellen. Tuon kanssa minä haluan ja jaksan tehdä töitä, ottaa mukaan perheeseeni niin hyvässä kuin pahassakin.
Koeratsastus menee kohtalaisesti. Hevonen on herkkä ja miellyttävä. Isot liikkeet, kyky venyä ja koota, ihan kaikkiin apuihin ei vastaa odottamallani tavalla, mikä tietysti vaan osoittaa, että yhteisiä ratsastuksia tarvitaan vielä paljon ja paljon. Täydellinen käynti, rento kiva ravi, laukka pikkuisen hankalampi ratsastaa, mutta oman ratsastajansa kanssa sekin näyttää hyvältä. Muutaman ryntäilynkin pääsee esittämään, kun vahingossa vähän liian kovaa hevosta pohkeella komennan. Rakastan sitä, että hevosella on luonnetta.
Olisiko tämä minun hevoseni? Minulla oli koko ajan hyvä olla Mussukan kanssa. Varma ja luottavainen. Tötöilytkin tuntuivat ennemmin hauskoilta ja oikeanlaisen säpäkkyyden osoituksilta kuin hankaluuksilta. Riittääkö tämän hevosen kapasiteetti ja oppimiskyky? Sitä en osaa sanoa... riittääkö omanikaan? Mussukan oma ratsastaja, puolitunnettu suomalainen kilparatsastaja sanoo uskovansa tähän hevoseen. Sillä voisi tavoitella menestystäkin vaativa B ja A-luokissa. Hän on tietysti myyjän asialla, mutta vaikuttaa perusrehelliseltä ihmiseltä.
Mussukka on siis 6-vuotias ruuna, n. 170 korkea. Tempuista osaa avot, sulut ja vaihdot yksittäin. Venyy ja kokoaa itseään kivasti kaikissa askelissa. Liike on hyvännäköinen, ei tyrmäävä, mutta hyvä. Luonne on nopean tuttavuuden perusteella ihan helmi.
Jään miettimään asiaa ja kaipaan jo saada nähdä Mussukan uudelleen...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti