Hevosen ostamisen luulisi olevan iloinen asia ja mukavaa aikaa. Voin kertoa, ei ole. Homma etenee tuskaisen hitaasti ja juuri kun luulet löytäneesi hyvän ratkaisun itsellesi, ilmenee joku uusi vaihtoehto. Kuten nyt vaikkapa Projekti tässä pari päivää sitten.
Elämää ei myöskään yhtään helpota se, että hightech-talli, joka olisi kätevällä sijainnilla ja jossa olisi tilaa, oli ehkä kodikkuuden puutteessaan vielä pahempi kuin etukäteen ajattelin. Puitteet olivat monilta osin todella hienot, hieno maneesi, valoisa siisti talli, fiksut tilat säilyttää tavaraa. Kaikki tehty ihmisille todella miellyttäväksi. Mutta miten sitten hevoselle? Pienet ikävänoloiset tarhat, olemattomat maastot, ankea kenttä, jota ei kuulemma talvella huolleta ollenkaan. Lisäksi hirveä määrä sääntöjä, jotka selkeästi sotivat perusmaalaisjärkeä vastaan. Olen vaikuttunut ja toisaalta en ole yhtään.
Joten mitäs nyt sitten? Mussukka olisi helppo ja nopea tie päästä eteenpäin, hänellä on tallipaikka olemassa. Matka on tosin pidemmällä tähtäimellä sietämätön, eikä tallikaan sellainen, jossa loputtomiin viihtyisi. Valmennusasiatkin täytyisi miettiä uusiksi. Projekti taas, no kuten sanottu, Projektille täytyy antaa mahdollisuus ja tutkia mistä on kysymys. Vaan mitä, jos joku nappaa Mussukan ennen kuin pääsen edes kokeilemaan Projektia, ja sitten en löydä yhteistä säveltä Projektin kanssa. Suomenhevonenkin vähän polttelee... mutta hänestä olen viisaampi huomenna.
Nämä eivät ole yhtään mukavia pohdintoja oikeasti. Tällä hetkellä haluaisin vain ostaa pamauttaa Mussukan ja jäädä odottelemaan tilaa Kotitallille. Mutta kuinka pitkään epämukavuuteen tallin ja valmennuksen osalta silloin tulen itseni sitoneeksi ja kuinka paljon se verottaa sitten innostustani hevosenomistajuuteen, jos tuo aika venyy...
Melkein tekisi mieli haudata koko hevosprojekti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti