Suruaika

Eräs ystäväni sanoi sen hyvin, jokaisella hevosella on suruaikansa. Näin myös Projektilla. En tiedä, vieläkin kirpaisee sydämestä joka kerta, kun ajattelen Projektia. Mitä sille kuuluu, onko se löytänyt hyvän kodin, paraniko yskä, millaisten ihmisten kanssa se on. Ja niin edelleen. Jotenkin kaikki hevoset Projektin jälkeen ovat tuntuneet melko mitättömiltä, jopa muutama melko hieno ja pitkällekoulutettu.

Suruaika sen tekee. Muistan enemmän kuin elävästi sen viimeisen kerran, kun syöttelin Projektia tallinpihalla. Sen kuristavan tunteen, että tätä ei kestä. Toiveen, ettei se sittenkään lähtisi ja samalla tiedon, että toive on ihan turha. Tunne on sama kuin silloin, kun tiesin ensimmäisen hoitohevoseni lähtevän lopetettavaksi seuraavana päivänä. Halusi imeä itseensä jokaisen hetken, mutta ei pystynyt, kun se oli aivan liian tuskallista.

Suruajan ensimmäisinä päivinä vannoin, että tämä oli tässä - toista hevosta ei tule. Ratsastan kausikortin tunnit loppuun ja se siitä, siirryn harrastamaan virkkausta tai golfia (yhtään väheksymättä, varmaan mukavia harrastuksia kumpikin). Kevyttä draamailua toki, en kai sitten oikeasti ollut hylkäämässä haavettani omasta hevosesta missään vaiheessa, mutta tunteet täytyy tietenkin yrittää tuntea läpi sellaisina kuin ne tulevat.

Sitten kuitenkin, valonpilkkuna elämässä, jostain mielen syövereistä nousi eteen vanha tuttavuutemme Varsan kaveri. Varsan kaveri ei tuntunutkaan mitättömältä ja tylsältä, vaan toi takaisin ilon ja hyvän fiiliksen hevosharrastamiseen. Jos hyppään muutaman vaiheen yli tuosta ensi-impulssista tähän hetkeen, voin iloisena kertoa, että muutaman viikon päästä ihan oikeasti Hevonen Tulee Kotiin. Kauppakirjat on tehty, hevonen maksettu ja paikka Kotitallilla Projektin jäljiltä vapaana.

Surusta huolimatta, asioilla on tapana järjestyä ja täytyy uskoa siihen, että näin oli lopulta tarkoitettukin. Projektia on edelleen ikävä, kova ikävä, mutta ollakseni täysin rehellinen, kyllä Varsan kaveri on sittenkin vielä paljon upeampi hevonen.

Palaan myöhemmin niihin värikkäisiin vaiheisiin, jotka tässä postauksessa ohitin...