Hieno ja terve hevonen

Eräänä helteisenä keskiviikkoaamuna otamme Varsan kaverin ja omistajan kanssa suunnaksi hevosklinikan. Opettavainen ja hyvä matka, ei pelkästään siksi, että näkee onko hevonen terve, vaan kaikkea muuta pientä pystyy samalla tarkkailemaan. Otetaan esimerkiksi lastaus. Voisi kuvitella, että nuori ja iso hevonen ei kovin mielellään menisi ahtaaseen koppiin yksin, mutta tämä ei paljoa houkuttelua tarvitse, jotta se saadaan sisään. Sisällä se vähän puhisee, mutta muuten seisoo luottavaisena omana itsenään ihan rauhassa.

Hevosklinikalla on mukavan rauhallista, olemme ainoat asiakkaat. Varsan kaveri on vähän ihmeissään, sillä on hauska tapa puhista ja töristä jännittäessään, mutta mitään sen kummempaa se ei tee. Lainakarsinaankin kotiutuu aivan moitteetta. Ihana otus, kertakaikkiaan. Eläinlääkärikin kehuu tämän asennetta, monet nuoret pitää kuulemma ihan perusjuttuihinkin rauhottaa.

Ostotarkastuksessa eläinlääkäri, sievä ja herttainen nuori nainen, tutkii ensin Varsan kaverin noin päällisin puolin. Kuuntelee, katselee reaktioita, tunnustelee, nostelee jalkoja, sohii lampulla silmiä ja kaikkea sen sellaista. Sitten on vuorossa käynti ja ravi suoralla sekä kaarella. Tässä vaiheessa Varsan kaveri alkaa jo olla melko lunki, eikä yhtään ilahdu ajatuksesta, että pitäisi ravailla. "Et voi olla tosissasi", sen ilmekin kertoo, "kuuma on, ja laitumelle tekisi mieli". Kyllä vain, ensin juostaan suoraan pois ja kohti lääkäristä katsottuna, useampaan kertaan, ja sitten juoksutetaan liinassa kumpaankin suuntaan.

Seuraavaksi Varsan kaverin jalat taivutetaan. En ole taivutuskoetta aikaisemmin nähnytkään, vaikka toki tiedän, mistä siinä on kyse. Eläinlääkäri siis nostaa, jalka kerrallaan, jalan tiettyyn kulmaan ja pitelee sitä ylhäällä jonkin aikaa. Sitten välittömästi ravataan ja lääkäri taas katselee, reagoiko hevonen ontumalla tms. Varsan kaveri suoriutuu taivuttelusta loistavasti saaden puhtaan nollan kaikista taivutuksista. Tämähän alkaa näyttää oikein hyvältä.

Ja mitä olisi klinikkareissu ilman pientä päiväkänniä. Taivutuksen jälkeen Varsan kaveriin tökkäistään rauhottava piikki ja hetken päästä hevonen hoipertelee katse lasittuneena hampaiden tarkistukseen. Näky on oikeastaan aika koominen. Hampaiden tarkastuksessa käytettävä vimpain, millä suu avataan sensijaan on yksinomaan pelottava. Jättikokoisten kuolaimien tapainen juttu laitetaan Varsan kaverin suuhun ja väännetään auki. Varsan kaveri parka, huumattuna ja suu auki väännettynä, joutuu sietämään, kun eläinlääkäri ronkkii sen suuta, ruiskuttelee sinne vettä ja lopuksi vielä raspaa hampaat kuntoon. Omat hammaslääkärikokemukset tuntuvat tämän rinnalla melko keveiltä.

Lopuksi paikalle saapuu pari röntgenhoitajaa, ja he kuvaavat Varsan kaverin jalat useammasta eri kulmasta. Puhtaat kuvat saadaan lopputulemaksi, saan ne vielä muistoksi CD-levyllekin. Ja siinä se sitten olikin. Eläinlääkäri kehuu hevosen harvinaisen terveeksi ja hienoksi yksilöksi väittäen, ettei ole täysin puhtaita papereita uransa aikana kirjoittanut kuin parille muulle hevoselle ennen Varsan kaveria. Jos sanomassa jotain liioittelua onkin, niin hyvältä se silti tuntuu kuulla. Niinpäniin, hienon hieno Varsan kaveri on, maailman hienoin nuori hevonen.

Kotimatkalla juttelemme mukavia Varsan kaverista omistajan kanssa. Saan kuulla sen pikkuvarsa-ajoista, kaikesta mitä he ovat puuhailleet, yleensä nuorten kanssa tekemisestä ja niin edelleen. Ja sovimme, että hevonen vaihtaa omistajaa seuraavalla viikolla, kun hän vain saa kauppakirjan kirjoitettua...

...jonne tuntuu olevan ikuisuus, vaan joka sittenkin tulee. Kauppakirja allekirjoitetaan, samoin omistajanvaihdospaperit. Varsan kaverin passi siirtyy allekirjoittaneelle ja kauppasumma edelliselle omistajalle. Nyt Varsan kaveri on minun ja pian, parin viikon juhannuslomani jälkeen se myös tulee kotiin. Vihdoinkin!

Iloista juhannusta lukijoille, loman jälkeen taas uusissa kuulumisissa, kun Hevonen tulee kotiin!