Kirjoitan sähköpostia tärisevin käsin. Projektin lähdöstä on joitakin päiviä, viikon verran suunnilleen. Sanat, jotka yleensä tulevat näppikseltäni sujuvasti, eivät jotenkaan nyt löydy. "Kuinka teillä on mennyt", aloitan ja pyyhin sen heti pois, "olisin kysellyt vieläkö" ilmestyy ruudulle, mutta sekään ei miellytä. Suoraan asiaan vai kierrellen kaarrellen...
Niin, kyse on siis Varsan kaverista. Tuosta ihanasta otuksesta, jonka jo kertaalleen Projektin vuoksi hylkäsin. Jokin Varsan kaverissa jäi polttelemaan, sellainen aito harmitus siitä, etten sitä silloin ostanut. Ei tullut sitä huojennusta, joka yleensä tulee tehtyjen päätösten jälkeen, vaan homma jäi ikäänkuin kesken. Niinpä tässä siis nielen ylpeyttäni, ja lähestyn kasvattajaa uudemman kerran.
Lopulta saan viestin matkaan ja jään päivittämään sähköpostiani ja tuijottamaan puhelintani epätoivoisen vimman vallassa. "Vastaa jo", mietin, vaikka viestin lähetyksestä on mennyt kolme minuuttia, kolme piinallisen pitkää minuuttia. Puhelin on varmasti rikki, tai nettiyhteys ei toimi. Hevosalan ihmisellähän ei mitenkään voi päivisin olla muuta tekemistä kuin päivystää sähköpostiaan. Kasvattaja vastaa tuskallisten tuntien jälkeen illalla. Kyllä, Varsan kaveri on vielä myytävänä. Tulisinko katsomaan sitä ja juttelemaan. Ihanaa!
Muutaman päivän kuluttua seison kasvattajan maneesissa ja ihailen tulevaa hevostani. Varsan kaveri on ihanampi kuin muistinkaan. Sen tumma karva kiiltää, se leijuu askellajista toiseen. Se on ylpeän ja uljaan näköinen, kuin satuhevonen. Jotten täysin tunteen vietävissä olevalta hupakolta vaikuttaisi, sanotaan nyt myös Varsan kaverin olevan erinomaisesta kouluhevossuvusta. Vaikka totuushan on, että tässä asiassa päätös on tehty vain ja ainoastaan tunteella.
Sinä päivänä se päätetään. Varsan kaveri lähtee ostotarkastukseen ja jos kaikki on kunnossa, Hevonen tulee kotiin. Vähintään helppo A-tasoisen kisavalmiin ratsuni tilalle on tulossa kouluttamaton kolmivuotias, josta ei ole mitään takeita, jolla en ole koskaan ratsastanut ja jollaisen kouluttamisesta minulla ei oikeasti ole mitään varsinaista kokemusta.
Onnea päätöksestä! Toivottavasti kaikki on kunnossa ja kauppa toteutuu. :)
VastaaPoistaMinusta on aina hienoa kun "tavalliset" ihmiset uskaltavat ostaa nuoren hevosen, ihan liikaa menee hevosia hukkaan siksi, että kasvattajilla ei ole varaa ratsuttaa nuoria ja ostajat haluavat vain kisavalmiita hevosia. Ei se kouluttaminen ole mitään salatiedettä, kun hevonen on muuten omalle luonteenlaadulle sopiva ja apua on tarvittaessa saatavilla, ei kovin pahasti voi mennä metsään.
Kiitos Pauliina rohkaisusta. Minullakin on tästä ratkaisusta erittäin hyvät fiilikset, vaikka tavallaan huvittaakin.
VastaaPoistaNiin se vain joskus nappaa kohdilleen ihan ihmeellisissä paikoissa.
Ja kauppojen osalta tosiaan, että nekin saatiin tehtyä. Täytyy yrittää vielä ennen lomillekarkaamista päivittää viimeisimmät kuulumiset.
:-)