Olimme keskiviikkona Hottiksen kanssa nuorten fwb-hevosten valmennuksessa, mikä osoittautui todella kivaksi kokemukseksi. Vaikka etukäteen jännitinkin sitä, kuinka se käyttäytyisi vieraassa paikassa, etenkin kun mukana ei ollut ketään hevosihmistä auttamassa. Loistava kuski toki oli auto- ja koppihommissa auttamassa. Itsellänihän ei ole pikku-e-korttia, olen aina kuskini armeliaisuuden varassa liikkumisen suhteen.
Hottis kuitenkin yllätti jälleen kerran, positiivisesti. Matka sujui hienosti, kuten myös lastaaminen. Tallinpihalla vieraassa paikassa yritti muutamat syöksyt ottaa, mutta rauhoittui nopeasti, kun vähän käveltiin. Vieras karsina oli vähän jännittävä, etenkin kun takana oli maneesin sähköovi. Se piti Hottiksen mielestä hurjan jännittävää ääntä, ja toinen yrittikin paniikinomaisesti rynnätä pois hoitokarsinasta. Mutta siinäpä ne hankaluudet sitten olivatkin.
Pääsimme melko pian maneesiin kävelemään ja tutustumaan. Taluttelin muutaman kierroksen ja hyppäsin sitten kyytiin. Selkäännousu sujui hienosti, alan todella uskoa nyt siihen, että selkäännousu ei enää ole mikään juttu vauvahevoselle. On sen kanssa kyllä taisteltukin.
Edellinen valmennettava oli hienon näköinen 6-vuotias tamma. Upea, mutta todella hermostunut ja säpäkkä. Hottis vaikutti suorastaan pystyynkuolleelta sen rinnalla, vaikka Hottistakin jännitti ja se steppaili ja spurttaili ja pomppi aika ajoin.
Pääsimme aikanaan omaan valmennukseen, ja Hottis tuntui heti hyvin yhteistyöhaluiselta. Aloitimme tekemällä pääty-ympäröitä reippaassa ravissa. Reipas ravi olikin sitten todella reipasta. Eteen, ja lisää eteen, ja vielä lisää. Hottis vastasi hyvin eteen, se selkeästi tykkäsi ihanasta maneesinpohjasta liukkaiden kenttien jälkeen ja päästelimme oikein kunnolla. Ajatuksena piti olla se piste, missä ravi rikkoontuu laukalle.
Ympyröiden jälkeen teimme lävistäjiä, joille piti vielä tehdä lisäys. En olisi uskonut, että siinä vauhdissa saamme aikaan lisäyksen, mutta kyllä lähti. Sanoinkuvaamaton tunne, eihän se mikään valmiin hevosen lisäys ollut, mutta se nöyryys, millä Hottis vastasi ja yritti. Haimme myös ajatusta siitä, että nuoren kanssa täytyy esim. kentän toisessa päässä ottaa ajatus toisesta päästä, ratsastaa kohti sitä, ja jos ja kun sivuloikkia yms. tulee, jatkaa vaan sitä alkuperäistä ajatusta ja aina eteen. Eivät nämä mitään vieraita ajatuksia ole, kotonakin valmennuksessa teemme ihan samoja, mutta kotona olen ehkä päässyt hieman kiltiksi Hottiksen loikille ja tötöilyille.
Pienten välikäyntien jälkeen jatkoimme samaa laukassa. Ensin ympyrällä eteen ja moottori käyntiin. Sitten pitkiä sivuja ja lisäyksiä. Laukassa ongelmakohdaksi muodostui Hottiksen aavistuksen syvä muoto, se nojailee helposti kädelle ja sitä pitää nostaa ylös. Sen sijaan eteenpäinajattelu korjasi hyvin toista vakio-ongelmaamme, eli sitä, että Hottis etenkin oikeassa laukassa (myös jonkinverran vasemmassa) puskee ulkopohjetta vasten ja yrittää päästä kiinni aitaan.
Kommenteiksi saimme, että Hottiksella on runko ja rakenne, jotka ovat "luotu liikkumaan". Että se on fiksu ja käyttäytyy hyvin, ja yrittää koko ajan parhaansa. Että en saa hillitä sen liikettä liikaa. Ja että sillä on mahtava moottori, ja upeasti liikkuvat lavat, kun vaan saa ajatuksen eteen. Lopuksi saimme vielä kuulla, että juuri tällaisten tähdenalkujen takia tällaisia valmennuspäiviä kannattaa pitää. Vähänkö leijuin, leijun edelleen. Parannettavaa tällä erää löytyi omaan rohkeuteen, sekä siihen, että laukassa ei saa jäädä kannattelemaan päätä.
Valmennus oli nopeasti ohi, Hottis litimärkä ja pitkän kävelyttelyn + hyvän hoidon jälkeen suuntasimme kotiin. Tämäkin matka sujui yhtä hyvin kuin tulokin. Hyvin sujui myös ratsastus eilen, Hottis oli erittäin rento ja muistimme koko ajan ajatella eteen. Nyt muutaman päivän hyvinansaittu vapaa ja sitten suunta kohti ratsutusta.
Mukavaa on, että vaikka valmennus avasikin taas ajatuskanavia ja antoi virtaa eteenpäin, lopulta kaikki asiat ovat ihan niitä samoja, joita kotonakin olemme korostaneet. Loistavan vakivalmentajamme kanssa siis olemme olleet täysin oikeilla jäljillä koko ajan. Tästä on erittäin hyvä jatkaa sitten, kun Hottis kotiutuu ratsutuksesta. Voi miten ikävä minun sitä tuleekaan...
Miten kiva blogi ja mikä ihana vauvahevonen. Täällä odotellaan jo lisää Hottiksen kuulumisia!
VastaaPoista