Ratsastustuntiasuni

Nykyään kun on niin kauhean muodikasta tehdä blogeihin varustepostauksia, ajattelin myös itse esitellä päivän varustuksen teille, jotta pääsisitte käsitykseen siitä, mitä kaikkia upeita merkkikamoja meiltä löytyykään. Kuva on yli kuukauden takainen, mutta jotakuinkin samaa kaavaa noudatamme kaikilla tunneilla.

Aloitetaan tärkeimmästä, eli kypärästä. Minulla on vanha epämuodikas tapa ratsastaa aina kypärä päässä. Tottakai, peruja siitä, etten katkerana ole muiden hevosilla saanut ilman kypärää mennä (näin kommentoi muuan satunnainen tuttu). Sovittakoon siis, että jo pelkkä kypärän käyttö on epämuodikasta. Kun vielä lisätään, että kyseessä on isohkon hevostarvikeketjun halpismalli, jonka pinta on kulahtanut, takarusetti irronnut ja remmit syödyn näköiset, voitte vaan kuvitella tämän eleganssin...

No hyvä, ratsastustakki/huppari on myös erittäin tärkeä elementti. Niitä pursuavat kaikki hevostarvikeliikkeiden esitteet toinen toistaan ihanammissa väreissä, hinnat alkaen viidestäkympistä ihan niin kalliiseen kuin lompakko kestää... tämän päivän eleganssissa on reilusti alle parikymppisenä hommattu muodoton ja liian lyhyt ankeanruskea huppari. Minulta löytyy kyllä vieläkin kaameampia virityksiä. Talvieleganssiin kuuluu mm. rakennustyömaalla erivärisiin maaliläikkiin kuorrutettu untuvatakki.

Suitset hevosella ovat kyllä uudet, mutta hintalapusta ei tarvitse sitten puhua mitään. Sanotaan vaikka näin, että kalliiden suitsien hinnalla näitä saa paritkymmenet. Toivon, että ne kestäisivät jokusen vuoden, investoin hienompiin siinä vaiheessa, kun alamme enemmän liikkua ihmisten ilmoilla.

Housut ja saappaat ovat myös mallia halpis. Ne ovat kyllä palvelleet kovassa käytössä erittäin hyvin, ovat mukavat ja istuvat, enkä kaipaa yhtään parempia. Silmiinpistävintä housuissa ehkä on farkunsininen väri, joka on aikoja sitten muuttunut enemmän ruskeaksi kuin siniseksi. Voisin tietysti kokeilla pesukonetta housuille joskus, toisaalta en halua ottaa riskiä, että paikat menevät ällöttävän koppuroiksi. Saappaita pesen toisinaan, kun oikein likaiset ovat. Olen kuitenkin todennut sen olevan lähinnä yhtä tyhjän kanssa, paitsi ehkä kesäaikaan. Ne ovat kuitenkin mutaiset ja märät jatkuvasti. Kenties joskus tulee hankittua hienommat kisasaappaat, nämä ovat kuitenkin myös olleet aivan riittävän edustuskelpoiset kisaradoillakin.

Viimeisenä mutta ei vähäisimpänä satula, joka on mallia laina. Omaa satulaahan meillä ei vielä ole. Se on kyllä hankintalistalla, ja itseasiassa meidän piti Hottiksen ja Ison Ponin kanssa lähteä huomenna satulansovitusreissulle. Sairastava heppavauva kuitenkin päätti toisin ja löhöilee kotitallilla sairaslomalla. Ehkäpä me sinne satulakauppaankin pääsemme.

Lainasatula on siitä mielenkiintoinen, että se on melko usein ihan muualla kuin käytettävissä. Tästä seuraa tietenkin se, että saa olla tarkka milloin suunnittelee ratsastavansa. Sikälimikäli satulan kanssa haluaa kentälle/maastoon pyörimään. Viimeisellä maastoreissullamme oli mukana myös Lainasatulan omistava hevonen, jolloin jouduin Hottikselle lainaamaan Lainasatula kakkosen. Se ei istunut senkään vertaa, mitä Lainasatula ykkönen (se istuu kyllä ihan ok), mutta eipä se maastoilun riemuja heppavauvalta tuntunut vievän. Ihana reissu oli.

Varusteet siis ovat kaukana muodikkaista, uusista ja hienoista. Onneksi kuitenkin se tärkein, rakas heppavauva nimittäin, on hienoakin hienompi ja säteilee niin, ettei tarvitse kulahtanutta ulkomuotoa häpeillä.

Ohessa vielä sama ratsastuskuva vähän suurempana, ilman turhia selityksiä :-)