Elokuisia kuulumisia

Pitkästä aikaa sen verran rauhallinen ilta, että ehtii pieniä kuulumisia Hottiksen elämästä kirjoitella. Ensiksikin, kuvia irtohypytyksestä pari viikkoa sitten löytyy Hottiksen galleriasta. Irtohypytys sujui hyvin, kouluhevosparka oli pitkien jalkojensa kanssa vähän ihmeissään, mutta innolla ja lennolla selvitti hurjan yhden esteen. Olisikohan se korkeimmillaan ollut jopa 80-senttinen... no, ei tästä estehevosta olla tekemässä, joten minulle aivan se ja sama, mitä hyppää. Samassa hötäkässä lensi kenkä kovaa ja korkealle. Hottiksella on ihana tapa pudotella kenkiä milloin minnekin, mikä on kuulemma nuorille aivan normaalia, mutta kukkarolle tietysti ei-niin-hyvä. Vajaa kahden kuukauden aikana hepo on kengitetty 5 kertaa...

Niin, Hottishan tosiaan on ollut minulla omistuksessa jo yli kaksi kuukautta ja kotonakin sen yksi ja puoli. Aika menee niin nopeaan, vastahan se tulla rymisteli tallin pihaan.

Viime sunnuntaina olimme ensimmäistä kertaa maastossa. Ihana kesäinen ilma ja hyvä seura, mikäs siinä oli ollessa. Hottis jonossa keskellä kahden turvahevosen välissä. Meillä täytyy kunnon maastoihin päästäkseen kulkea noin 200 metriä ison tien reunaa. Tänä aikana ohitse ehti mennä bussi, pari moottoripyörää, kuorma-auto ja muutama henkilöauto. Moottoripyörän äänestä Hottis vähän reagoi korviensa kanssa. Muihin ei edes korvat värähtäneet. Oikeasti, aivan uskomatonta, ratsastaja kauhusta jäykkänä istui valmiina syöksyyn satulasta kiinni pitäen ja toinen ei edes korvaansa lotkauta. Ihmehevonen on kyllä... pellolla olevaa leikkuupuimuriakaan ei jaksanut edes katsoa. Teimme pitkän kävelylenkin ja huomenna maastoon uudestaan - tavoitteena että ainakin kerran viikossa maastossa kuntoa kohottelisimme.

Ratsastus on muutenkin edennyt mukavasti. Käynnissä ja ravissa rentous ja tasapaino ovat vauvahevosellani hämmästyttävät. Muoto pysyy täydellisenä ja vakaana läpi kaikki siirtymiset (käynti-seis, käynti-ravi ja ravi-käynti) ja hevonen liikkuu pehmeillä avuilla halukkaasti. Päädyissä joskus vähän tuijottelee, jos yksin kentällä olemme, kaverin kanssa ei sitäkään. Laukka on vielä hakusessa ja viime aikoina vasen laukka ei ole oikein meinannut nousta. Oikea nousee kauniisti ja pehmeästi ja pyöriikin mukavasti eteen, mutta vasen on hankala. En tiedä, toivon, ettei vauvahevoselle ole tullut mitään kipuja tai jumeja, jotka ovat menneet minulta ohi ja jotka vaikuttavat vasemmassa kierroksessa. Olen ajatellut ensi viikolla juoksuttaa pariin kertaan liinassa nimenomaan tätä vasenta puolta tarkkaillen.

Tallitavoissa olen myös huomannut edistymistä. Aikaisemmin kaviot eivät meinanneet nousta kuin voimalla, takaset ainakaan. Nykyään vauvahevonen viimeistään pienestä tönäisystä ja nosta-käskystä nostaa enemmän kuin hyvin. Samoin suitset, jotka alussa olivat Hurjan Jännittävät, eivät enää ole juttu eikä mikään. Pää pysyy nätisti alhaalla laittaessa, mikä on loistava juttu. Vaikka olenkin pitkä, ei se kurottelu taivaisiin ollut niin mukavaa.

Laumassa Hottis on noussut johtajaksi. Olisin kyllä suonut sen pysyttelevän asteikossa vähän alempana, mutta tämä on päättänyt olla pomo. Yksi jos toinenkin hepo on saanut tuntea hampaat tai kaviot itsessään, mutta eilen huomasin ilokseni, että viimeisenkin taistelukaverin kanssa tilanne oli sellainen, että rapsuttelivat toisiaan tyytyväisen oloisena.

Ihana hevoseni on siis kotiutunut elämäämme ja perheeseemme täysin. Tai sitten me muut olemme oppineet miellyttämään sitä riittävästi, mutta yhtä kaikki: olen niin onnellinen hankinnastani, ettei paremmin olisi voinut enää mennä.