Eli pakkasten keskellä vauvahevonen on saanut viettää sinänsä hyvinansaitun loman tarhaillen, ja satunnaisessa juoksutuksessa/irtojuoksutuksessa. Tänään aamulla kävin pitkästä aikaa ratsastamassa.
Aamu alkoi lupaavasti, traktori pihassa tyhjensi lantalaa ja hevoset tarhoissa vetelivät paniikissa pukkirodeoita niin, että olin varma, että ne hyppäisivät yli hetkenä minä hyvänsä. Hottis ei todellakaan ollut samaa mieltä siitä, että nyt käveltäisiin rauhassa talliin. Pyörähtelyä, syöksymisiä, jyräämistä. Tämähän vaikuttaa loistavalta, tuumi aamuhorroksessa oleva ratsastaja, jota muutenkin vähän pitkän tauon jännitti selkäännousu.
Kentällä yllättäen Hottis oli kuitenkin laiskanpulskealla tuulella. Taisi heinämahaa vähän painaa, sillä alkujuoksutuksessa sai tosissaan herätellä, että kavio alkoi vähän nousta. Muutaman laukkakierroksen jälkeen Hottis alkoi kuitenkin taas näyttää omalta itseltään, reippaalta ja lennokkaalta.
Selkäännousu sujui hievahtamatta, ihanaa, että ne selkäännoustessa ryntäilyt ovat ainakin tällä erää taaksejäänyttä elämää. Se oli niin rasittava vaihe, aina etsiä joku apujoukko pitelemään kiinni, tai sopiva seinä nenän eteen.
Seuraavat parikymmentä minuuttia olivatkin sitten yhtä tuskaa. Hottis oli yhtä aikaa laiska, hidas reagoimaan yhtään mihinkään, kova sekä pidätteille että pohkeelle. Keskittymiskyky oli luokkaa nolla, ja vauvahevonen tuntui ilmentävän joka solullaan, ettei halua enää olla ratsu. Eipä se auttanut kuin yrittää löytää kadonnutta eteenpäinpyrkimystä toivoen, että pidätteetkin alkaisivat toimimaan. Kevyttä ravia reippaassa tempossa ja samalla kontrollisiirtymisiä.
Alkoihan tuo lopulta sitten vähän vertyä ja kuunnella ja tuntui taas siltä mukavalta hevoselta, joka on ratsastajan kanssa samalla aaltopituudella. Yllättäen laukat sitten nousivatkin erittäin laadukkaasti ja heti oikein. Muutaman laukkapätkän jälkeen oli hyvä lopettaa suureen määrään kehuja ja hyvään mieleen, kaikesta aikaisemmasta epätoivosta huolimatta.
Yksi syy tauon lisäksi tuohon, että Hottis oli erilaisen tuntuinen suustansa, löytyy luultavasti vaihdetuista kuolaimista. Olen tähän asti mennyt oliivikolmipalalla, mutta nyt päätin kokeilla vaihtoa tavalliseen kolmipalaan, joka on siis kouluradoillakin sallittu, toisin kuin serkkunsa oliiviversio. Toivon kovasti, että Hottis tottuu tähän tavalliseen kolmipalaan ja alkaa toimia sillä yhtä hyvin kuin oliivillakin ajan kanssa.
Toivotaan myös, että kelit pysyvät nyt sen verran poissa kireimmiltä pakkasilta, että voimme jatkaa taas kunnolla ratsastamista ja löytää sen mukavan fiiliksen, mikä oli ennen taukoa. Hevonen kai pystyisikin, mutta sillä on niin paleleva hienohelmaratsastaja, että viimeistään -15 tietämillä alkaa viluttaa liikaa mihinkään järkevään. ;-)
p.s. Sovimme alustavasti, että Hottis lähtisi kasvattajansa luokse muutamaksi viikoksi ratsutettavaksi jossain vaiheessa maaliskuuta. Pieni kontrolli missä mennään ei varmasti tee pahaa...
