sunnuntai 17. heinäkuuta 2011

Tervetuloa kotiin Hottis

Varsan Kaveri, alias Hottis, on saapunut Kotiin. Kotiutuminen tapahtui kauniina maanantaina ja sujui erittäinkin sutjakkaasti. Jännittävää oli, kun perässä vieras koppi ja auto sekä kuski olivat ensimmäistä kertaa hevosta kyyditsemässä. Kaikki selvisivät hienosti ja autossa saimme tuliaisena monta Hottiksen kaveria - auto näet oli vielä eilen täynnä innokkaita kärpäsiä.

Hottiksen saapuminen uuden tallin pihalle oli uljasta katseltavaa. Iso kiiltävä hevonen, joka puhisi hurjasti katsellessaan ympärilleen, sai oitis jalkoihinsa kolme koiraa pyörimään. Siitäkin selvittiin, kuten myös pelottavasta kentästä, järkyttävän hurjista kottikärryistä ja vaarallisesta vesiämpäristä. Kaikenkaikkiaan, uuden hevoseni käytös oli enemmän kuin hienoa ja taas tämä
osoitti olevansa erittäin järkevä nuori olento.

Ensimmäisen päivän Hottis sai ottaa rennosti tarhaillen. Naapuritarhojen hevoset moikattiin moneen otteeseen aitojen yli eikä mitään ongelmaa ollut missään kohdin. Yöstäkin oli selvitty hienosti, olkoonkin, että ovela otus oli heti oppinut avaamaan karsinanovensa yläsalvan. Onneksi älli ei ihan riittänyt siihen, että sen jälkeen ovesta olisi halutessaan voinut vain juosta läpi.

Toisena päivänä päästiinkin jo tosihommiin aamuisen vauvatunnin muodossa. Vauvatuntia siis miehittävät Hottis ja toinen tallin samanikäinen ponivauva. Ehkäpä näistä tulee vielä parhaat kaverukset. Ensimmäinen selkäännousu jännitti kyllä melko paljon, ja yleisöäkin oli jokunen paikalle kertynyt. En voisi olla enempää tyytyväinen tuntiimme. Hottis toimi kuin unelma, eikä muutamaa säpsyilyä lukuunottamatta ollenkaan tuntunut siltä, että sitä olisi vasta pari kuukautta ratsastettu. Käynti ja ravi toimivat upeasti, ja laukatkin saimme nousemaan. Täytyy tosiaan sanoa, että Hottiksen tasapaino on ällistyttävä ja kuuliaisuus ja työhalukkuus huippuluokkaa. Tämän kanssa on jatkossa enemmän kuin ilo tehdä hommia.

Opettelimme tunnilla kevyesti ja hiljaa ratsastamista. Sitä että pohkeella pyydetään kerran ja sitten palkitaan hevonen oikeasta reaktiosta istumalla hiljaa. Ajatuksena itsestäänselvyys, mutta yllättävän vaikea käytännössä. Harjoittelu kuitenkin tuotti tulosta, ja uskoisin saaneeni ajatuksesta hyvin kiinni. Ei muuta kuin jatkamista tämän ajatusmaailman kanssa.

Vauvatunti oli nopeasti ohi, puolen tunnin ratsastuksen jälkeen Hottis oli melko märkä ja väsynyt ja se palkittiin runsain kehuin ja pitkällä taluttelulla. Tallissa Hottis oli enemmän kuin tyytyväisen oloinen ja ratsastaja säteili.

Täytyy uskoa, että hyvä tästä vielä tulee...

3 kommenttia:

  1. Kiva kuulla kuulumisia ja vielä kuvan kera! Kuvia oon kaipaillutkin, vaikka kirjoitat kyllä hyvin ja mielenkiintoisesti ettei blogi sinällään ole kuvattomuudesta kärsinyt :)

    VastaaPoista
  2. Onneksi olkoon vain! Upean hevosen olet itsellesi löytänyt :) Mielenkiinnolla odotetaan tulevaa :)

    VastaaPoista
  3. Hieno on! :) Ja kiva kun kuvakin löytyy. ;)

    VastaaPoista