Nuorten hevosten valmennus

Olimme keskiviikkona Hottiksen kanssa nuorten fwb-hevosten valmennuksessa, mikä osoittautui todella kivaksi kokemukseksi. Vaikka etukäteen jännitinkin sitä, kuinka se käyttäytyisi vieraassa paikassa, etenkin kun mukana ei ollut ketään hevosihmistä auttamassa. Loistava kuski toki oli auto- ja koppihommissa auttamassa. Itsellänihän ei ole pikku-e-korttia, olen aina kuskini armeliaisuuden varassa liikkumisen suhteen.

Hottis kuitenkin yllätti jälleen kerran, positiivisesti. Matka sujui hienosti, kuten myös lastaaminen. Tallinpihalla vieraassa paikassa yritti muutamat syöksyt ottaa, mutta rauhoittui nopeasti, kun vähän käveltiin. Vieras karsina oli vähän jännittävä, etenkin kun takana oli maneesin sähköovi. Se piti Hottiksen mielestä hurjan jännittävää ääntä, ja toinen yrittikin paniikinomaisesti rynnätä pois hoitokarsinasta. Mutta siinäpä ne hankaluudet sitten olivatkin.

Pääsimme melko pian maneesiin kävelemään ja tutustumaan. Taluttelin muutaman kierroksen ja hyppäsin sitten kyytiin. Selkäännousu sujui hienosti, alan todella uskoa nyt siihen, että selkäännousu ei enää ole mikään juttu vauvahevoselle. On sen kanssa kyllä taisteltukin.

Edellinen valmennettava oli hienon näköinen 6-vuotias tamma. Upea, mutta todella hermostunut ja säpäkkä. Hottis vaikutti suorastaan pystyynkuolleelta sen rinnalla, vaikka Hottistakin jännitti ja se steppaili ja spurttaili ja pomppi aika ajoin.

Pääsimme aikanaan omaan valmennukseen, ja Hottis tuntui heti hyvin yhteistyöhaluiselta. Aloitimme tekemällä pääty-ympäröitä reippaassa ravissa. Reipas ravi olikin sitten todella reipasta. Eteen, ja lisää eteen, ja vielä lisää. Hottis vastasi hyvin eteen, se selkeästi tykkäsi ihanasta maneesinpohjasta liukkaiden kenttien jälkeen ja päästelimme oikein kunnolla. Ajatuksena piti olla se piste, missä ravi rikkoontuu laukalle.

Ympyröiden jälkeen teimme lävistäjiä, joille piti vielä tehdä lisäys. En olisi uskonut, että siinä vauhdissa saamme aikaan lisäyksen, mutta kyllä lähti. Sanoinkuvaamaton tunne, eihän se mikään valmiin hevosen lisäys ollut, mutta se nöyryys, millä Hottis vastasi ja yritti. Haimme myös ajatusta siitä, että nuoren kanssa täytyy esim. kentän toisessa päässä ottaa ajatus toisesta päästä, ratsastaa kohti sitä, ja jos ja kun sivuloikkia yms. tulee, jatkaa vaan sitä alkuperäistä ajatusta ja aina eteen. Eivät nämä mitään vieraita ajatuksia ole, kotonakin valmennuksessa teemme ihan samoja, mutta kotona olen ehkä päässyt hieman kiltiksi Hottiksen loikille ja tötöilyille.

Pienten välikäyntien jälkeen jatkoimme samaa laukassa. Ensin ympyrällä eteen ja moottori käyntiin. Sitten pitkiä sivuja ja lisäyksiä. Laukassa ongelmakohdaksi muodostui Hottiksen aavistuksen syvä muoto, se nojailee helposti kädelle ja sitä pitää nostaa ylös. Sen sijaan eteenpäinajattelu korjasi hyvin toista vakio-ongelmaamme, eli sitä, että Hottis etenkin oikeassa laukassa (myös jonkinverran vasemmassa) puskee ulkopohjetta vasten ja yrittää päästä kiinni aitaan.

Kommenteiksi saimme, että Hottiksella on runko ja rakenne, jotka ovat "luotu liikkumaan". Että se on fiksu ja käyttäytyy hyvin, ja yrittää koko ajan parhaansa. Että en saa hillitä sen liikettä liikaa. Ja että sillä on mahtava moottori, ja upeasti liikkuvat lavat, kun vaan saa ajatuksen eteen. Lopuksi saimme vielä kuulla, että juuri tällaisten tähdenalkujen takia tällaisia valmennuspäiviä kannattaa pitää. Vähänkö leijuin, leijun edelleen. Parannettavaa tällä erää löytyi omaan rohkeuteen, sekä siihen, että laukassa ei saa jäädä kannattelemaan päätä.

Valmennus oli nopeasti ohi, Hottis litimärkä ja pitkän kävelyttelyn + hyvän hoidon jälkeen suuntasimme kotiin. Tämäkin matka sujui yhtä hyvin kuin tulokin. Hyvin sujui myös ratsastus eilen, Hottis oli erittäin rento ja muistimme koko ajan ajatella eteen. Nyt muutaman päivän hyvinansaittu vapaa ja sitten suunta kohti ratsutusta.

Mukavaa on, että vaikka valmennus avasikin taas ajatuskanavia ja antoi virtaa eteenpäin, lopulta kaikki asiat ovat ihan niitä samoja, joita kotonakin olemme korostaneet. Loistavan vakivalmentajamme kanssa siis olemme olleet täysin oikeilla jäljillä koko ajan. Tästä on erittäin hyvä jatkaa sitten, kun Hottis kotiutuu ratsutuksesta. Voi miten ikävä minun sitä tuleekaan...

Kisakuulumisia

Hottiksen ensimmäiset kisat, kisaharjoitukset siis, ovat onnellisesti ohi. Päällimmäinen tunne on tyytyväisyys vauvahevoseen, joka käyttäytyi erinomaisesti.

Kuljetus paikalle sujui loistavasti. Hottis käveli kuljetusrekkaan kuin vanha tekijä (vaikka tähän mennessä on matkustanut vain trailerissa), vähän puhisten mennessään. Matka sujui myös rauhallisissa merkeissä.

Itse kisapaikalla hevonen oli levoton, mutta ei tehnyt mitään pyörimistä kummempaa. Pääsimme melko heti maneesiin taluttelemaan, ja järjestelyt toimivat kaikin tavoin loistavasti. Nuorille hevosille oli varattu tilaa ja aikaa tutustua paikkoihin, ja kulkua rauhoitettiin hyvin. Järjestäjät ohjasivat ihmisiä siihen, että maneesi oli täynnä neli- ja viisivuotiaita ja ihmiset olivat oikein ymmärtäväisiä.

Verryttelyssä Hottis oli kovasti stressaantunut. Vuorotellen yritti juosta alta hirnuen, ja vuorotellen kokosi itseään aivan kippuralle, ja myös kuolaimen alle (edelleen hirnuen). Vaikka yritinkin rentouttaa sitä reippaalla ravilla eteen, se kieltämättä jäi aika paljon pohkeen taakse (paitsi silloin, kun yritti singota kiitolaukalle). Hottis myös selvästi stressasi muita hevosia, jos joku meni läheltä, keskittyminen palasi taas nollaan ja hirnuminen alkoi.

Kun luokka alkoi, siirryimme radalta pois verryttelemästä pienempään maneesiin. Täällä Hottis selkeästi alkoi rentoutua, mutta oli myös väsyneen tuntuinen. Otimmekin pitkät kävelyt ennen rataa...

Itse radalla hevonen oli aluksi letkeän tuntuinen, ja sisääntulo oli hyvä. Sen jälkeen Hottis alkoi tuntua todella tahmealta ja tuupattavalta ja paikka paikoin sain olla ihan kunnolla runttaamassa sitä eteen. Toisaalta en ihan kauheasti sitä uskaltanut puskeakaan, koska se pohkeista reagoi

ylimääräisillä laukkayrityksillä. Uskoakseni hevonen oli aika väsynyt kaiken stressaamisen jäljiltä, itse verryttelyhän meillä oli tosi kevyt.

Eli hevonen jäi suorituksessa aika paljon pohkeen taakse, eikä oikein ollut oma lennokas itsensä. Käytös sillä kuitenkin oli erinomaista, raviohjelma oli tasainen, vaikka tahmea ja vaisuhko. Ensimmäiseen laukannostoon se teki mielenkiintoisen levadeloikan, minkä seurauksena nostimme väärää laukkaa muutaman kerran, mutta pääsimme kuitenkin jatkamaan. Ratsastaja edelleen selässä. Toinen laukka sujui hyvin, ja tuomarikin oli antanut laukasta kommentiksi, että se on oikein lupaava ja tahdikas.

Kommentit lyhennettynä kaikenkaikkiaan:

Ravi: elastinen, mutta vähän sidotun näköinen. Ajoittain liikaa kädellä. Tasainen.

Käynti: tahdikas, saisi venyä enemmän

Laukka: hankala nosto, lupaavanoloinen ja tahdikas

Kuuliaisuus: suoristuu ja taipuu hyvin, välillä niskuroi

Yleisvaikutelma: lupaava hevonen, joka kaipaa lisää kokemusta ja rohkeampaa ratsastusta. Lisää vaan radoille.

Prosentteja keräsimme 65, mikä oli olosuhteet huomioiden oikein hyvä tulos. Tästä on hyvä jatkaa. Seuraavaksi kuitenkin pistäydymme nuorten fwb-hevosten kouluvalmennuksessa keskiviikkona ja viikonloppuna Hottis lähtee pariksi viikoksi ratsutukseen kasvattajalleen. Odotan kumpaakin innolla!

Kiitos vielä kisoissa avustaneille, loistavalle vakivalmentajallemme sekä hengessä mukana oleville kotijoukoille. Kuvat ovat maneesilaatua, mutta tässä iloksenne yksi otos kauniista hevosesta. Kiitos kuvista Elina :-)

Hevosdraamaa kera Hötkyvauvan

Viime viikonloppuna sattui ikävä episodi Hötkyvauvan kanssa. Tähän asti kaikki olikin kai sujunut turhankin helposti.

Hottiksen selkeä heikko kohta on, jos se näkee kentän ulkopuolella jotain ratsuntyötä mielenkiintoisempaa. Tallimme toisen kentän vieressä menee ajoreitti parkkipaikalle, joten siellä on lähes aina jotain pälyiltävää. Normaalisti tämä kyttäily pysyy hallinnassa eteenpäinratsastuksella, mutta tosiaan viime lauantaina kaikki meni vähän pieleen.

Olin ensimmäistä kertaa kannukset jalassa Hottiksen selässä ja juuri kävellyt ja aloittelemassa hommia, kun toinen tallillamme asusteleva nuori hevonen tuli kentälle. Tai oikeastaan ei tullut, vaan portin auettua riuhtaisi itsensä irti omistajaltaan ja jäi sinkoilemaan kentän aidan viereen.

Hötkyvauva unohti sivistyksen pintakiillon ja päästi valloilleen saaliseläimen vaistonsa. Se alkoi pomppia pystyyn melko korkealle, ja oma vaistomainen reaktio oli tietysti potkaista sitä reilusti eteen. Eteen se lähtikin, mutta järkyttävässä paniikissa, ilmeisesti kiitos kylkeen osuneiden/uponneiden kannusten (enhän minä niitä vaiheessa enää muistanut yhtään...). Painelimme holtitonta kiitoa ympäri jäistä kenttää eikä puhettakaan mistään pidätteen tapaisestakaan, saati ohjauksesta.

Muutaman kierroksen jälkeen Hötkyvauva tajusi, että portti oli auki ja kaveri hillui siellä edelleen, eikä päin aitaa kääntämisen yritykset tehneet muuta kuin lisää vauhtia. Tasapaino oli siinä vaiheessa vielä ratsastajalla ihan ok, ja ulos portista lähdettiin. Kovaa.

Hämmästyttävästi ehdin siinä vielä ajatella, että nyt ollaan sitten kenttääkin liukkaammalla tallinpihalla, edessä kurvi ja alamäki ja mahdollisesti muita asiakkaitakin. Kuperkeikka hevosen kanssa tässä vauhdissa ei kauheasti houkutellut, joten lähes hallitusti hyppäsin vauhdissa alas. Päädyin aluksi fiksusti jaloilleni, siitä polvilleni, ja liuin mukavan matkan jäätä pitkin samalla, kun Hötkyilijä paineli kaverinsa kanssa horisonttiin.

Onneksi mitään kovin vakavaa ei käynyt, mutta toisen polveni sain mielenkiintoiseen kuntoon. Se on edelleen turvoksissa, järkyttävän sininen ja jotenkin tunnottoman oloinen. Lauantaina ja sunnuntaina olin jokseenkin varma, ettei ratsastamaan tarvitse haaveilla muutamaan kuukauteen ainakaan. Ylitin kuitenkin itseni, ja kiipesin selkään heti tiistaina kun suurinpiirtein pystyin painoa jalalle ottamaan ja melkein koko vauvatunnin jaksoin ratsastaa. Eilen meninkin jo ihan normaalisti. Kävely tekee häijyä, mutta onneksi voi ratsastaa :-)

Hötkyvauva antoi sitten onneksi itsensä kiinni tallityöntekijälle hässäkässä eikä satuttanut itseään mitenkään. Olin sille niin vihainen, että mieli teki tilata teurasauto paikalle saman tien. Vaikka minkäs toinen lopulta vaistoilleen mahtaa, eivätkä piikit kyljissä varmaan ainakaan vähentäneet fiilistä sapelihammastiikerin kynsistä. Seuraavaan päivään mennessä raivopääomistajan vihaisuus oli kuitenkin jo tiessään, on Hötkyvauva niin vienyt sydämeni, mokomakin renttu.

Näillä tunnelmilla on hyvä lähteä kisoihin...

Uusi tarhakaveri

Hottis sai uuden tarhakaverin keskiviikkona. Ja hauskaa noilla näytti olevan...

Ilmoittauduin muuten Hottiksen kanssa koulukisoihin, tai oikeastaan harjoituskilpailuihin 25.3. Ohjelmana Kouluratsastusohjelma 4-vuotiaille hevosille. Ohjelma on sama kuin Laatuarvostelussa syksyllä. Kunnianhimoisena tavoitteenamme on pysyä aitojen sisäpuolella koko ohjelman ajan ja saada vähän mukavia kokemuksia.

Jännittävää :-)